Tästä se taas lähtee...

Seluskassa 25.2.2007

Tänä aamuna herättiin taas tosi reippaina ja tosi aikaisin, mutta ei suunnistettukaan Seluskaan ennen kuin oli jännätty suomalaisten menestystä MM-kisoissa Sapporossa. Kannatti jännittää - kultaahan sieltä tuli!

Lähdettiin ajamaan kauniissa ja aurinkoisessa talvikelissä Seluskaan puolenpäivän aikoihin. Mukana oli makkarapaketti ja mehua. Siltä varulta, että nälkä pääsis yllättämään.

Ensimmäisenä käytiin nostamassa seitsemän viimeistä parrua navetan ylisille. Se oli aika rankkaa. Vaikka parrut olivat nyt melkin pari metriä lyhyempiä kuin aikaisemmat, painoivat ne silti aika paljon. Sampo oli yläkerrassa ottamassa parruja vastaan ja minä niitä yritin nostella lantalan puolelta seinää vasten niin, että Sampo ylsi niihin koukkaamaan ylhäältä. Kyllähän siinä mukavasti sai hien pintaan.

Kun parrut oli ylhäällä, ruvettiin lumitöihin. Sampo heittele varmuuden vuoksi vähän lunta alas katolta ja minä kolasin pihaa ja kävin myös kolaamassa tien varrelta. Aura-auton jäljiltä kujan suu on aina aika luminen. Onneksi lunta ei ollut kovin paljon sadellut ja pakkaslumi on kuitenkin aika köykäistä. Oli se silti aika rankkaa ja hyvä oli, että evästäkin oli mukana. Olipas kiva käristää makkarat nuotiolla!

Sampo tähysteli navetan katolta myös järvipuuhien tilannetta. Näyttäisi siltä, että lisää on kaivettu kovasti. Hyvä niin, toivottavasti homma etenee toivotulla tavalla.

Ei aivan hirveesti tällä kertaa tehty, mutta eteenpäin se on kuitenkin. Ens kerralla sitten voidaan laittaa parrut paikalleen. Jätettiin naulatkin jo Seluskaan valmiiksi.

Järvi sen kun syvenee

Seluskassa 11.2.2007

Herättiin reippaina sunnuntaiaamuun, aamupalan jälkeen lastattiin sukset autoon ja hurautettiin Seluskaan. Vaikka aurinko ei paistanutkaan, oli ihan mukava talvinen sää - vähän pakkasta ja kirkasta vaikkakaan ei siis aurinkoista.

Ensin vähän kolattiin pihaa, että saatiin päärakennuksen ja navetan ovet auki. Hikihän siinä jo tuli. Sitten nopeesti sukset jalkaan ja järvelle. Suksittiin moottorikelkkareittejä pitkin ja ihan hyvin päästiin kiertämään meidän puoleinen osa järveä. Kodalla käytiin kääntymässä.

Järven muokkaustyöt oli päästy aloittamaan ja kolmesta kohtaa olikin järveä kunnolla möyritty. Järvellä oli muitakin ihmettelemässä murakasoja. Olihan ne aika isoja kuoppia ja kaivuritkin oli vielä järvellä. Toivottavasti homma tomii ja saadaan hieno järvi takaisin.

Oltiin tälläkin kertaa aika kiireisiä. Syömävieraita oli tulossa jo yhden aikaa, joten reippaan hiihtolenkin jälkeen piti samantien kääntää auton keula kohti Oulua ja hurauttaa perunoita kuorimaan.

Parruja Seluskaan

Seluskassa 1.2.07

Käytiin ihan pikapikavisiitillä Seluskassa kun vietiin peräkärryllä 7kpl 75x175x3300 parrua navettaan odottamaan, että ne hilattaisiin yläkertaan. Vielä taitaa olla liian kylmää, mutta kyllä me jo taas kohta päästään hommiin!

Ulkona oli oikein ihana talvinen pakkassää ja todella kaunis jakirkas kuutamo.

Talvipäivä Seluskassa

Seluskassa 28.1.2007

Ei me kyllä kokonaista päivää oltu Seluskassa tällä kertaa, kävästiin vain. Haettiin peräkärry, että saadaan viikolla sahalta parruja ja voidaan kevään aikana viimeistellä navetan välipohja.

Lunta oli tullut jonkin verran, joten ensimmäiseksi jouduttiin tietenkin lumitöihin. Onneksi ostettiin alkutalvesta uusi hieno kola. Pakkasta oli ulkona n. 13 astetta, joten lumi oli ihanan kevyttä. Niin kuin olisi pilveä lapioinut. Tehtiin polut aitan nurkalle ja saunalle tietenkin. Ja navetan edestä sen verran, että saatiin peräkärry varastosta pois. Käytiin kolaamassa myös pihatien liittymästä, aura-auto oli pukannut siihen vallin.

Sen verran käytiin kävelyllä rannassa, että yritettiin tiirata järvelle näkyisikö mitään merkkejä kunnostustöistä. Ei me ainakaan mitään huomattu, mutta ei me kovin kauas omasta rannasta viitsittykään kolaamisen jäljiltä hikisinä kävellä.

Sisälläkin piipahdettiin aika nopeesti, otettiin vanhat kartat mukaan ja ajateltiin niistä teettä kopiot. Voisi vaikka kehystää ja laittaa pirtin seinälle. Tällä kertaa sisällä oli lämpimämpää kuin ulkona - vaikka ei tosin ihan hiki sielläkään tullut. Kamarissa oli -10 astetta.

Syksyllä jo oli vähän uupumusta ilmassa rankan kattourakan jälkeen, mutta nyt kovasti tekee mieli päästä Seluskaan töihin. Kunhan kevät vähän vielä etenee niin päästäänkin taas muhinoimaan :) navetan ylisille ja voitaisiin hangella taas poltella risuja yms. roskaa navetan sisältä. Kohtahan se on sitten jo kesä ja päästään uuneja muuraamaan!

Hyvää Uutta Vuotta 2007!

Seluskassa 31.12.2006 - 1.1.2007

Lähdettiin viettämään uutta vuotta Seluskaan ja pitkästä aikaa pakattiin mukaan yökamppeet ja saunavettä. Muutakin tavaraa oli kyllä niin paljon mukana, että ois voinu luulla meidän lähteneen viikon reissuun.

Vaikka ulkona aika lämmintä olikin (+3) niin sisällä odotti meitä aika suuri ylläri. Kamarin lämpötila oli -4!! Eli äkkiä vaan sähköt päälle ja patteri ja puhallin täysille. Sampo aloitti kolaushommilla ja minä laittelin ruuat jääkaappiin. Hoksasin kyllä sitten ettei ois tarvinnut kun sisällä oli kuitenkin niin kylmä. Ei me sitten laitettu edes jääkaappia päälle.

Päiväkaffien jälkeen me kiivettiin navetan ylisille ja siistittiin vähän yläkertaa. Kerättiin kaikki laudan pätkät saunan lämmitykseen ja sitten vanhat villat ja paperisäkit pois. Sitten me siirryttiin halkosirkukseen. Sampo käytteli moottorisahaa ja minä kantelin klapit kasaan. Välillä otettiin kirveskin käyttöön ja halottiin pihakoivun palasia vähän pienemmäksi. Tehtiin aika löysä päivä kesäaikoihin verrattuna, mutta kuitenkin monta tuntia sahailtiin. Vaikka saatiinkin iso lovi aikaseksi lantalan puukasaan, joutuu vielä muutaman kerran ottamaan sahan esille ennen kuin puukasa on kokonaan pilkottu.

Urakan jälkeen huomattiin, että sulake oli palanut ja siis lämmityskin oli pois päältä.. aikaisemmin kamarin lämpö oli jo noussut +16, mutta nyt kun mentiin sulaketta vaihtamaan, oli lämpötila vain +6. No plussaa kuitenkin. Kyllä se sitten illaksi vielä ehti nousta yli kahdenkymmenen ja ihan hyvin tarettiin nukkua. Vaikka olihan ne peitot ja tyynyt aika vilposet, kun alettiin nukkumaan.

Illan ohjelmaan kuului sitten saunomista, joululahjojen avaamista (meidän tyyliin kuuluu antaa toisille lahjat vasta uutena vuotena), tinan valamista, tähtisädetikkujen polttamista ja herkuttelua. Käytiin vuoden vaihteessa ihastelemassa naapureiden upeaa ilotulitustakin.

Oli oikein kiva aloittaa uusi vuosi Seluskassa. Jos nämä epätavallisen lämpimät talvikelit jatkuvat niin tullaan kyllä kevään aikana vielä yökylään uudemmankin kerran. Paljon saatiin viime vuonna aikaseksi - uudelle vuodelle on taas paljon uusia suunnitelmia ja tekemistä.

Iloista ja työntäyteistä uutta vuotta Seluskaan :)

Halki, poikki ja pinoon

Seluskassa 26.11.

Aamu oli harmaa ja sateinen niin kuin aamut on olleet viimeset pari viikkoa. Lähdettiin silti Seluskaan. Saatiin puuhastella aika lailla kuivassa ilmassa, mutta auringosta ei kyllä näkynyt vilaustakaan. Vettä alkoi enemmälti ripsimään sitten kun lähdettiin.

Sampo käytteli moottorisahaa ja minä kottareita. Saatiin pihalla rötköttänyt koivu pilkottua ja kuskattua navettaan kuivumaan. Vielä ei kuitenkaan halkoja tehty, pätkittiin vain sopivan kokoisia palasia. Aloteltiin lantalan isoa puukasaa pienimään, mutta sitten loppuikin moottorisahasta bensa. Oikeastaan ihan hyvään aikaan, koska pimeä olisi tullut jo ihan kohta. Näkeehän sitä toki navetan sisällä puuhastella, mutta on se aika tylsää silti pilkkopimessä olla ja ajella kotiinkin. Vaikka eihän se päivä nyt kovin kirkas missään vaiheessa ollut!!

Saatiin vetää to-do-listalta kuitenkin taas yksi rivi yli ja päästään kohta halkotalkoisiin :)

Talvivalmistelut jatkuvat Seluskussa

Pitkästä aikaa Seluskassa 17.11.

Lunta on jo satanut vaikka kuinka paljon, joten päätettiin käydä tekemässä vähän lumitöitä Seluskassa. Valittiin kyllä mahdollisimman huono keli, koska vettä satoi oikein kunnolla. Kastuttiin ihan läpimäriksi. No, toisaalta oli nyt hyvä käydä kolaamassal lumet ovien edestä pois ennen kuin märkä lumi jäätyy. Saatiin kohtuu helpolla nyt kaikki oven edustat puhtaiksi. Olihan meillä uudet hienot kolatkin, jotka haettiin Kärkkäiseltä.

Kaatopaikalle oltiin käyty jo viikko sitten viemässä vanhat huovat, joten nyt jätettiin myös peräkärry talviteloille talliin. Kaksi kertaa on viety peräkärrylliset vanhoja huopia kaatopaikalle, yhteensä 420 kg. Laitettiin myös muovi korotuksen aukkoon ettei sinne satelisi lunta. Ei kyllä yhtään ollut aukosta lunta navetan sisälle sadellut vaikka aikamoisia lumituiskujakinhan on jo ollut. Mutta nyt ei sitten ainakaan sinne pääse lunta satamaan.

Parisen tuntia ehdittiin pihalla puuhastelemaan ja oltiin ihan kuin suihkun jäljiltä. Hanskoista ja kinttaista olisi voinut puristaa vettä ja niihän me tehtiinkin ennen kuin istahdettiin autoon ja hurautettiin kaupunkiin. Olipas kyllä erikoinen talvikeli!

Talvivalmisteluja

Seluskassa 21.10.

Käytiin päiväreissulla Seluskassa tekemässä vähän talvivalmisteluja. Kerättiin katolta kaikki ylimääräinen pois eli tiilet ja laudankappaleet, nehän olivat olleet liimausten painona. Otettiin mukaan myös jäätyviä maaleja ja otettiin peräkärryyn vielä yksi kuorma vanhoja huopia. Minä vielä istuttelin krookuksia koivujen juurelle. Saapas nähdä tuleeko niistä keväällä kukkia.

Oli aika kirpsakka syyskeli. Penkin päällä kasvoi lumiheinää:). Se oli oikein kaunista katseltavaa. Järvi näyttää nykyisin enemmän pellolta kuin järveltä. Käytiin patoakin katsomassa ja kovastihan vesi lirisi vaikkakaan sitä ei kovin paljon ollut. Aika erilainen näky kuin keväällä, silloinhan se oikein tulvi.

Kuistin ikkunat olivat jo aika talvisen näköiset, ihan huurussa ja pakkaskukkia täynnä. Sisällä oli muutama aste lämmintä, mutta puhaltimella kyllä lämpeni aika nopeesti 18 asteeseen. Ehkä vielä vois hyvinkin olla yötä. No, lomaillaan nyt vielä isommista töistä ja katotaan vähän ajan päästä mitä alkais. Ehkä halkoja voi tehdä tai sitten kiivetä pitkästä aikaa navetan yläkertaan. Tai laittaa vaikka korotukseen ikkunaa.

Vesihana kiinni

17.10.

Pikavisiitti Seluskaan. Alkaa tulla jo niin kylmä, että oli pakko käydä sulkemassa vesihana. Ensi yöksi on luvattu pakkasta, joten putki on vaarassa jäätyä. Parempi varoa kuin katua. Hanan sulkeminen on kuitenkin aika simppeliä, joten voidaan tarvittaessa avata se vielä ennen talvea uudestaan hetkeksi.

Otettiin samalla kyytiin maalit, jotka ei kestä pakkasta. Räpsittiin muutamia kuvia avustushakemusta varten ja käytiin ihastelemassa meidän järveä, joka on hetkellisesti muuttunut pelloksi :) Pato on avattu kokonaan ja vettä on enää nimeksi. Talvella pohjaa aiotaan ruopata ja ylimääräiset turvelautat poistaa. Mielellään ois kauemminkin viipynyt, mutta ehkä tullaan viikonloppuna uudestaan jos vain ilmat sallivat.

Hoksattiin myös, että saatiin vetää tämän kesän työlistasta taas yksi urakka tehdyksi! Enää ois yksi jäljellä ja sitten on päästy tavoitteeseen. Ja kyllä oikeastaan ylikin. Saatiinhan me myös navetan välikatolla tosi paljon aikaseksi, poltettiin vanhat heinät, maalattiin aitat, metalliromut saatiin pois ja paljon muuta pientä ja vähän isompaa työtä tuli tehtyä. Hieno homma!

Ensi kesältä taidetaan siirtää talon huopakatteen uusiminen vuodella eteenpäin. Mutta ehkä lantalan katto voitaisiin uusia ja muurauttaa pari uunia. Aittoihin saattaisi laittaa kulmalaudat ja eiköhän sitä kaikkea muutakin tekemistä keksi!

...ja piipun päällä oli hattu!

Seluskassa 11.10.

Ei satanut vettä eli oli hyvä päivä lähteä käväisemään Seluskassa. Takakontissa oli hieno uusi piipun hattu. Ensi kesää ajatellen tarvittiin myös muutamia kuvia meidän uuneista, tarkoituksena olisi muurauttaa ainakin yksi.

Ensimmäiseksi Sampo kuitenkin nosti tikkaat pystyyn ja minä kiipesin katolle liimapöntön ja kuumailmapistoolin kanssa. Sampo jäi räpsimään kuvia ja tuli sitten hatun kanssa perässä. Liimaaminen onnistui ihan kohtuu helposti pyssyn kanssa. Minä liimailin ja Sampo asensi hattua. Pimeä yllätti aika nopeasti. Sissejä kun ollaan niin haettiin työmaavalo ja jatkettiin liimaamista niin kauan, että saatiin rivi loppuun asti. Nyt on enää ihan pienestä kiinni ja jos ensi viikolla vielä jatkuu leudot kelit niin ehkä käydään viimeistelemässä liimausurakka.

Uusi piipunhattu on pellinvärinen, joten jossain vaiheessa ehkä maalataan se. Mutta saatiinpa nyt kuitenkin viimein hattu paikalleen - sitähän on suunniteltu vasta noin vuosi :) Kyllä oli ulkona pimeää ja pelottavaakin. Eikä siitä nyt niin kauan ole, kun naputeltiin katolla kahteen asti yöllä. Eikä tehnyt yhtään tiukkaa näkemisen kanssa!

Kuvissa on malliksi meidän uunit pirtissä ja salissa. Molemmissa kamareissa on tavalliset pönttöuunit ja keittiössä tietenkin puuhella. Onhan siinä muuraamista!

Kaatiskeikka

10.10.

Saatiinpas vihdoinkin puolentoistaviikon aikomisen jälkeen vietyä vanhat kattohuovat kaatopaikalle. Sateiden jälkeen kaatiksella oli tosi kuraista ja liejuista ja hetki jo epäiltiin ettei päästä liukasta ja jyrkkää mäkeä Zorrolla ylös, mutta kyllähän se lopulta hyvin meni. Loppupunnituksen mukaan lastia oli ollut 200kg. Arviolta kaksi samanlaista kuormaa vielä odottelee Seluskan pihalla. Yllättävän paljon painoa pelkistä huovista tulee.

Käytiin samalla hakemessa navetan eli saunan savupiippuun hattu, vihdoinkin. Jos keskiviikkona on hyvä ilma niin käydään se varmaan asentamassakin. Samalla voidaan ehkä vähän liimaillakin, jos vaan saadaan liima vielä ulos purkista. Täytyy varmaan käyttää kuumailmapistoolia apuna.

0 huopaa jäljellä!

Seluskassa 29.9.-1.10.

Tälle viikonlopulle oli vain ja ainoastaan yksi päämäärä - saada katto valmiiksi! Perjantaina lähdettiinkin innolla matkaan hyvissä ajoin. Viikolla tehtyjen pidempien työpäivien vuoksi, oltiin jo neljän aikaan rautakaupassa ostamassa neljää viimeistä huoparullaa. Vähän meinas mennä hankalaksi, kun ei meinannut nauloja löytyä. Onneksi kuitenkin sentään, olishan se ollut jo melko noloa :)

Päästiin Seluskaan siis jo reilusti ennen pimeää ja ehdittiin noin parisen tuntia tehdä töitäkin ennen kuin näkö loppui. Sampo vaihtoi saunan oven päällä olevan lampun. Se meni viime viikonloppuna rikki, kun tuuli kaatoi tikkaat suoraan lampun päälle. Minä kipusin katolle ja aloin nykkimään muutamasta viimeisestä kolmiorimasta nauloja irti. Ihan en saanut kaikkia irti, lopulta oli niin pimeää ettei tiennyt kaivoiko ruuvimeisselillä naulaa irti vai muutenko vaan teki reikää rimaan.

Nyt oli ennätyskylmää sisällä, tullessa vain 9 astetta. Oli pakko ottaa jo lämpöpuhallinkin käyttöön. Kyllä mittari näytti sisällä iltasella jo 20 astetta, mutta petivaatteet ei varmaan yhdeksästä kovin paljon olleet lämmenneet...hrrrrhrrrr...

Lauantaiaamuna saatiin reippaita talkoolaisia jo puoli yhdeksältä. Äiti ja Pekka sinnikkäästi tulivat uudestaan edellisestä rankasta työpäivästä huolimatta. Aloteltiin kaffella ja sitten vaan katolle. Näytti jo aika vähältä meidän urakka, mutta niin siinä vaan kuitenkin aikaa vierähti. Piti irrotella naulat ja vaihtaa aika monta lahonnutta lautaa. Äiti urheasti naputtili rimoihin nauloja ja minä yritin liimailla. Miehet hääräsivät muiden töiden kimpussa. Välillä kuulosteltiin hirvimiesten ja -koirien ääniä. Vähän kuului pauketta, mutta ei onneksi ihan solkenaan niin kuin sorsastuksen alkaessa.

Ahkerat työmiehet ajettiin puoliväkisin matkoihinsa puoli kuuden kieppeillä, että ehtivät ajella kotiin ennen pimeää. Minä ja Sampo vähän tankattiin evästä ja takaisin katolle. Enää oli harjahuovista kiinni. Ongelmana oli viileä ilma. Huovat oli vähän kankeahkoja, mutta liima se vasta sitkeää olikin. Olkapää meinasi irrota paikoiltaan kun yritti saada tököttiä irti purkista. Lopulta keksittiin ottaa kuumailmapistooli avuksi ja johon alkoi liimakin notkistumaan. Saatiin viimeinenkin harjahuopa liimattua vaikka kyllä teki jo näkemisen kanssa melko tiukkaa. Vähän jo viluttikin (luit oikein) - mutta periksi ei siis annettu. Viimeisillä voimilla raahattiin (tai Sampo raahas) tiiliä katolle, että saatiin huopien painoksi. Sitten äkkiä vain lämmittämään saunaan ja päätä tyynyyn. Nyt oli kyllä uupunut olo! Mutta katto oli vih-doin-kin valmis. No, onhan se pientä viimeistelyä (liimailua, leikkailua ja naulailua) vailla, mutta ne ehtii sitten vaikka ensi kesänä. Pääasia on, että se kestää sadetta ja tuulta ja tuiskua. Pressut siis nakattiin aika reteesti katolta alas. Oltiin vaan niin väsyneitä, että siihen ne pitikin sitten jättää ja raahata suojaan joku toinen kerta :)

Sunnuntaina herättiin kuitenkin aika reippaina vaikkakin oli aika kivistävät jäsenet. Taivaalta kuitenkin ripsi vettä siihen malliin ettei kattotöistä tullut mitään. No, sehän ei meitä haitannut.
Sinnikkäinä työmiehinä kerättiin kuitenkin pihalta roskalaudat ja muutkin roskat pois ja lastattiin vielä peräkärry täyteen vanhoja huopia kaatiskeikkaa varten. Sitten nopeesti pakattiin tavarat ja käännettiin Zorron keula kohti city-kotia. Nyt voidaan hyvällä omalla tunnolla pitää remonttihommista pientä lomaa ja palataan sitten asiaan jonkun ajan päästä. Tekeminenhän ei lopu, mutta nyt se saa vähän aikaa odottaa.

Ai niin, kerättiinhän me hurja porkkanasatokin talteen. Saadaan narskutella eväänä oman maan satoa, ihanaa.

Pitää meidän vielä ennen talvea Seluskassa käydä ainakin vesihana sulkemassa ja pari muutakin hommelia tehdä talven varalta. Katotaan millon sitten ehditään, kalenteri on jo aika täynnä kaikista niistä jutuista, joita ollaan kattorempan takia siirretty vähän myöhemmäksi.

6 jäljellä

Seluskassa 22.-24.9.

Pitkästä aikaa lähdettiin Seluskaan jo perjantai-iltana. Ja vielä rautakaupan kautta. Sampolla oli pitkä työpäivä, joten minä laittelen kaiken valmiiksi - hypättiin vaan Zorron kyytiin, kun Sampon työpäivä vihdoin loppui. Perjantaina ei kylläkään ehditty mitään töitä tehdä, koska ulkona oli jo pilkkosen pimeää, kun päästiin perille. Matkalla jännitettiin kamarin lämpötilaa ja +14 oli meille lämmin yllätys - kirjaimellisesti. Oltiin veikkailtu aika monta astetta kylmempää. Koska töitä ei voinut enää tehdä niin katottiin Larella elokuvaa.

Lauantaina sitten reippaana ylös kirpeään syysaamuun. Asteita oli vain viisi ja puettiinkin päälle aika monta kerrosta toinen toistaan tyylikkäämpiä varavaatteita, mitä Seluskassa kyllä riittääkin! Katolle oli kiva kiivetä, kun pitkällinen urakka oikein konkreettisesti lähenee loppuaan. Päivästä tuli kaunis ja välillä aurinko paisteli ihan pilvettömältä taivaalta ja hikihän meille tuli kun vaatetta oli reilusti päällä. Minä heiluin sorkkaraudan kanssa ja Sampo keskittyi lahojen lautojen vaihtoon. Saatiin kuitenkin päivän päätteeksi neljä huopaakin laitettua eli ei yhtään huonosti. Iltapäivästä ihailtiin joutsenta, joka kylpi meidän rantavesissä. Kylläpäs maistui sauna ihanalta rankan päivän päätteeksi.

Sunnuntaiaamu oli lämmin ja usvainen. Apureiksi karauttivat äitiliini ja Pekka. Neljästään saatiin hyvää vauhtia töitä etenemään ja pienen sateen keskeyttämänäkin 9 huopaa laitettua. Hienoa hienoa. Enää on vain 6 - tai 6,5 - huopaa laittamatta eli yhden päivän urakka. Reippaata apurivat ovat nimittäin luvanneet tulla uudestaan lauantaina (jos ei sada).

Päästiin myös sisustamaan :) ja siitä kiitos kuuluu serkkutyttö Annulle, jolta saatiin juuri meidän makkarin sävyihin sopiva sängynpeitto. Matto on ihan sävysävyyn!

Rankan, mutta mukavan viikonlopun vähän epämiellyttävä päätös oli vierailu päivystävällä lääkärillä. Sampo-raasu sai sinnikkään roskan silmäänsä ja pakkohan se oli lopulta käydä lekurilla kun ei hiekanmuru lähtenyt vaivaamasta millään. Onneksi hoito saatiin ja särkimainen katse on jo palautunut lähes normaaliksi.

19,5 jäljellä

Seluskassa 16.-17.9.

Meillä oli kunnon työviikonloppu. Sampo aloitti sen perjantaina perinteisellä rautakauppakeikalla ja kävi vielä viemässäkin huoparullat ja laudat Seluskaan valmiiksi. Viikonloppuna sitten tehtiin molempina päivänä melkein 12 tunnin työpäivät ja saatiin paljon aikaseksikin - 11 huopaa ja melkein yhtä monta kaistaa. Homma eteni ihan silmissä ja loppukin häämöttää jo aika konkreettisesti, kun katon toinen reuna näkyy. Päästiin nimittäin jo lauantaina katon toiselle puolelle.

Saatiin oikein hyvät kattoilmatkin, oli kohtuullisen lämmintä, sunnuntaina aurinkokin paisteli eikä tullut yhtään vettä. Nyt täytyy toivoa, että vielä pari samanlaista viikonloppua saataisiin niin katto tulisi valmiiksi.

Jos torstaina ei sada niin äitin kanssa ollaan suunniteltu pistokeikkaa Seluskaan, voitaisiin naisten kesken käydä tekemässä yksi valmisteleva työpäivä, että sitten lauantaina päästäisiin Sampon kanssa heti uusien huopien kimppuun.

Puolivälissä

Seluskassa 9.-10.9.

Lauantaina ajelin Seluskaan Jäälin kautta ja jätin Sampon sinne messuamaan Herbertin kanssa. Itse siis jatkoin Seluskaan asti. Vähän ripsi tuulilasiin vettä, mutta ei se vauhtia hidastanut. Sampo viettäisi päivän Jäälissä ja minun tehtävä oli sillä aikaa saada kattohomma siihen malliin, että siitä olisi hyvä jatkaa kunhan Samponkin neljän jälkeen katolle ehtisi. Eli siis loppujen huoparimojen poisto ja mahdollisesti lahonneiden räystäs- ja harjalautojen poisto olivat minulla edessä.

Vesisade kuitenkin vähän hidasti tahtia lopulta, kun ei voinut ihan vapaasti vetää katolta vanhoja huopia pois. Tuuli oli myös todella hurja, piposta sai pitää välillä kaksin käsin kiinni. Iltapäivää kohti taivas kuitenkin selkiintyi ja sain kuin sainkin kaikki kolmiorimat (siis tältä puolelta kattoa) irrotettua ja niistä huopanaulatkin. Olin juuri sorkkaraudan kanssa päässyt lahojen harjalautojen kimppuun, kun Herberttiherrat saapuivat ja karjuivat minut alas katolta .

Tankkauksen jälkeen kiivettiin katolle molemmat samalla kun hurja myrskytuuli puhalteli harmaat sadepilvet kauas pois meidän pään päältä niin että saatiin illasta vielä nauttia upeasta auringonlaskusta.

Sunnuntaina sitten saatiin paistatella upeassa auringonpaisteessa ja aamupäivä oli vielä lähes tuuletonkin. Iltaa kohden tuuli yltyi ja oli sitten jo melko kovakin kun seitsemän jälkeen suunnattiin Zorron keula kohti city-kotia. Saatiin ihan hyvin kattoa tehtyä, 5 huopaa. Enemmänkin olisi mennyt, mutta meiltä loppui (sama pää kesät talvet) huovat. Tehtiin kuitenkin täyspitkä päivä ja saatiin puohiin yläovien karmit paikalleen. Vähän vaihtelua ja olihan ne kuitenkin laitettava ennen talvea.

Laskeskeltiin, että nyt olisi n. 30 huopaa vielä laitettavana. Eli jos laittais 7 huopaa päivässä niin sehän tarkottaisi noin neljän päivän urakkaa eli kaks viikonloppua vielä. No, vähän se toki riippuu vaihdettavien lahojen lautojenkin määrästä eli välttämättä tuo 7 huopaa ei ihan realistinen ole per päivä. Mutta tavotteena on nyt seuraavien kolmen viikonlopun aikana saada pitkällinen kattoprojekti valmiiksi. Tokihan vähän myös riippuu sateidenkin määrästä. Mutta toivottavasti on sen verran kuivaa luvassa, että aikataulu pitäisi.

Ai niin.. sain lauantaina ylimääräistä sydämentykytystä kahdesta kurnuttavasta sammakosta, jotka olivat iloisesti muuttaneet meidän vesiämpäriin asumaan! Siellä ne sätki ja uiskenteli melko ahtaassa lammikossa, jonka olivat yhteistuumin vallanneet.


Vimpasta kuvasta näkee, että katon tekeminen ei ole liian helppoa ja välillä joutuu venyttämään itsensä mitä kummallisimpiin asentoihin, että varmasti osuu vasaralla naulan sijasta omaan etusormeensa!

Syksy on tullut

Ja katontekoilmat sen kun paranee :)

Seluskassa 2.-3.9.

Hoidettiin perjantaina viikonlopun ruoka- ja huopaostokset ja päästiin starttaamaan Seluskaan heti lauantaiaamusta. Ruokaa oli varattu reilusti mukaan, koska lauantaille oli tulossa työapuja. Ei päästy kuitenkaan ihan Seluskaan asti kun alkoi ripsimään vettä. Soitettiinkin sitten velulle ettei kannata nyt tulla töihin ja siirrettiin luvattu työapu myöhemmäksi.

Me ei kuitenkaan pienestä sateesta Sampon kanssa välitetty vaan pystytettiin 'teltta' savupiipun ympärille ja aseteltiin huopapalasia piipun ympärille sateen suojassa. Ohjeiden mukaiset mallit oli piirretty jo kotona, joten niitä oli helppo testailla ja säätää meidän piipulle sopivaksi. Mallit myös helpottivat leikkaamista kovasti. Piipun ympärystän kanssa olikin kovasti tekemistä, että sen sai todellakin vedenpitäväksi. Työhön myös kannatti käyttää kovasti aikaa ja vaivaa kuten vanha katto ja pölyksi asti läpilahonneet piipunympäryslaudat todistivat. Minä välillä otin vanhoista kolmiorimoista nauloja pois ja välillä naputtelin edellisten viikonloppujen aikana laitettujen kolmiorimojen nauloja paikoilleen (kolmiorimojen huopakaistaleet naulataan 5 cm:n välein huopanauloilla - ollaan välillä lyöty vaan 10 cm välein, että saadaan nopeammin tehtyä ja lisätään nauloja sitten kun on vähän 'luppoaikaa')

Meillä meni koko lauantai piipun ympärystän laittamiseen, siihen tuli kaksi kokopitkää huopaa ja sitten ne erikoiskaistaleet. Liimaaminen oli myös aika haasteellista. Mutta lopputulos on nyt tosi hyvä, joten siihen saa olla tyytyväinen. Vettä ripsi vähän väliä, mutta ei kuitenkaan alkanut kovasti satamaan. Illalla kun lopetettiin niin vähän enemmän rupesi satelemaan, mutta sepä ei saunomista haitannut. Jossain välissä iltaa ihasteltiin todella kauniita tuplasateenkaaria metsänreunassa.

Sunnuntaiaamu oli harmaa, eikä siis lupaillut kovin hyvää kattotöihin. Mutta oikeestaan, jos vettä ei oteta lukuun, nyt oli parhaimmat kattotyöilmat - pitkästä aikaa ei ollut paahtavan kuuma, joten jaksoi uurastaan uupumatta paremmin. Myöskin huovat olivat helpommin käsiteltävissä. Saatiin kaksi kokonaista huopaa paikalleen sekä vaihdettua lautoja ja tukiparrua pahaan vuotokohtaan ennen kuin sadekuuro yllätti ja pakotti vetämään pressun paikoilleen. Viikonlopun työhön voi kuitenkin olla todella tyytyväinen, nyt on enää pelkkiä suoria huopia jäljellä, joten työ sujuu joutuisammin.

Kun saatiin pressu paikoilleen, Sampo hurautti moottorisahalla kaadettu koivua pienempiin osiin ja minä irroittelin huopanauloja ja siivoilin sisällä. Aurinko paisteli kauniisti kun lähdettiin ajelemaan Oulua kohti! :)

Yllätysvieraita tuplana

Seluskassa 26.-27.8.

Vietettiin taas yksi viikonloppu ihan pihalla! Tarkemmin vielä, katolla. Lauantaina aamusta jo lähdettiin liikenteeseen ja oltiin niin innokkaita, että jouduttiin odottelemaan 15 min rautakaupan ovien takana ennen kuin meidän päästettiin sisään :) Ostosten jälkeen nokka kohti Seluskaa. Ja hetihän me toki kiivettiin katolle, missä hommat jatku samaan malliin kuin aikaisemmin eli huopaa vaihdettiin.

Molemmat päivät olivat todella kuumia eikä millään olisi voinut uskoa syyskuun lähestyvän. Nostettiin itsellemme sunnuntai-iltana hattua hyvästä ja ahkerasta työstä. Jaksettiin helteestä huolimatta tehdä pitkät päivät ja saatiin paljon tulostakin. Vaikka piipun ympärystä ja lahot räystäätkin vähän hidastivat, saatiin silti 6,5 huopaa paikalleen ja piipun ympärille alushuopakin. Kunhan piipusta päästään ohi niin sitten tahti varmaan kiristyykin. Jos vaan vesisade ei ole haittoina.

Lauantaina Seppo piipahti illasta jääteellä ja keksillä. Saatiin Sepolta maalinjämiä, joille ei enää ollut käyttöä. Seluskassa riittää maalattavaakin, joten eiköhän tule ne meillä hyvään käyttöön. Sunnuntaina saatiin naapurista vieras peltojen poikki ja hörpittiin mehua kauniista auringonpaisteesta nauttien.

Kuvia ei katon edistymisestä otettu kun käyhän ne jo vähän tylsäksi.. huopakatoltahan meidän tämän hetkinen projekti näyttää! Leveillään sitten kun on työ saatu valmiiksi :)

Ai niin, ovi avautui hyvin. Mutta Sampo olikin käynyt viime viikolla toisenakin päivänä lukkopesää säätämässä ja joutunut ensin 'murtautumaan' sisälle sorkkaraudan ja ruuvimeisselin kanssa. Mutta nyt on ovi suorassa ja se toimii oikein hyvin.

Taloa suorempaan

Viikonloppuna tehtiin pitkää listaa töistä, jotka pitäisi saada hoitumaan ennen talven tuloa. Yksi niistä oli kuistin suoristus ja tunkkaus, että saisi kuistin ja eteisen väliset pariovet paremmin kiinni ja lämpö pysyisi ehkä vähän enemmän talon sisällä. Ja olisihan se tietenkin muutekin kiva, että seinät ja lattia olisivat kohtuu suorassa.

Sunnuntaina Sampo jo aloittelikin taas tunkkausta ja pääsi niin hyvin vauhtiin, että ajaa hurautti maanantaina töidenkin jälkeen Seluskaan tunkkaileen. Minä en ollut kotosalla työreissun takia. Sainkin reissunpäälle tiedon sitten illalla, että nyt on kuisti suoremmassa, mutta ulko-ovea ei todennäköisesti saa enää auki... no, kaikkea ei voi aina saada :)

Muistattekos Seluskan talkoot?

Heinäkuu alussa pidettiin Seluskassa punamultamaalinkeittotalkoot. Nehän onnistuivat oikein loistavasti ja nyt on kaikki kolme aittaa maalattu.

Kaikki talkoissa olleet varmasti muistavatkin, että yksi onnekas talkoolainen saisi upeaakin upeamman palkinnon. Toisen talkoopäivän lopuksi suoritettiinkin arvonta, jossa arpaonni suosi Jukkaa.

Isäntäväki on ollut niin kiireinen ja kattotöiden lumoissa, että palkinnon luovuttaminen on pikkuisen venynyt. Mutta nyt asia on hoidettu kunnialla ja virallisesti loppuun asti. Jukka on upean palkintonsa saanut ja toivottavasti sitä jo ehtinyt käyttääkin :)

Tämä tiedoksi vain talkoolaisille: palkinto oli pellavainen saunamyssy, johon hyvän talkoosuorituksen kunniaksi kirjottiin kauniilla käsialalla 'talkoiden kingi'. Tämä on varmasti mieluinen ja ainutlaatuinen palkinto ja me tietenkin toivomme, että ensi kesän talkoissa sitten myös käytössä!!

Kesä vaan jatkuu!

Seluskassa 19.-20.8.

Lähdettiin lauantaina heti aamusta Seluskaan. Sampo oli käynyt jo keskiviikkona viemässä peräkärryllisen lautoja ja huopakaistaa kattohommia varten. Tiina-sisko oli ollut mukana marjoja poimimassa. Joten lauantaina päästiin heti töihin. Ja katollehan me kiivettiin.

Lauantai oli oikein hieno päivä, aurinko paisteli kauniisti ja lämpimästi. Vaihdettiin räystääseen lautoja ja minä rappasin ja maalasin päätyräystään. Päästiin illasta vielä huopienkin kimppuun ja saatiin laitettua viimeinen viistetty huopa ja yksi suora huopa. Kyllä oli niin paljon helpompaa laittaa näitä pitkiä ja suoria huopia katon lappeelle kuin oli korotukseen. Vaikka me alotettiin korotuksen huovittamisella, kun ajateltiin, että se olisi helpompi homma. Onneksi saatiin sekin kuitenkin ihan hyvin tehtyä.

Sunnuntai oli sitten varattu kokonaan vaan huopien laittamiselle. Etukäteen olimme laittaneet tavoitteeksi 3 huopaa, koska aika paljon aikaa piti varata räystäslautojen uusimiseen. Ylitimme tavoitteemme todella hienosti ja suunnilleen neljän aikoihin sunnuntaina olimme saaneet paikoilleen - kovassa pyssynpaukkeessa - kuusi huopaa! Homma etenee siis oikein kivasti.

Ei me maltettu kuitenkaan heti lähteä Oulua kohti vaan Sampo kömpi kuistin alle tunkkien kanssa ja minä kippojen kanssa marjapensaisiin. Ensin poimin vattuja, sitten mustia viinimarjoja ja lopuksi vielä mesikoita. Viemisiksi otettiin kotiin mukaan myös salaattia, persiljaa ja porkkanoita. Nami nam.

Sunnuntaina alkoi sorsanmetsästys ja pauke oli välillä melkoinen. Nähtiin pari isoa kurkiauraa. Lintuparat lentelivät edestakaisin meidän pään yli ja joutsenetkin nähtiin järven yllä hätääntyneenä. Sorsista puhumattakaan. Onneksi kuitenkin oli ihana aurinkoinen ja suorastaan kuumakin kesäpäivä eikä siten kuulemma kovin hyvä sorsastuskeli.

Meillä oli tapamme mukaan aamupäivän eväänä puuroa sopan kanssa molemmille päiville. Terästettiin peruseväät vatuilla ja herukoilla ja kylläpäs ruoka maistuikin hyvältä. Purastiin myös pari porkkanaa omalta maalta. Nyt niissä oli jo vähän jyrsittävääkin vaikka ei ne vielä ihan suuren suuria olleetkaan.

Viikonloppu meni loistavasti ja todella nopeesti. Ehdittiin kuitenkin jo talvea ennakoida ja kirjoitettiin lista, mitä kaikkea meidän pitäisi saada tehtyä (katon lisäksi) ennen talven tuloa. Kyllähän siitä melko pitkä lista tuli... pitää vissiin taas yrittää saada apuvoimia katolle, että jää vähän aikaa muuhunkin. No talvesta ei vielä kannata kovin paljon murehtia kun aurinko paistaa niin kauniisti ja kesä jatkuu!

Ruusutkin kukkivat vielä todella upeasti. Ei edes viitsi ajatella ettei syyskuuhun ole enää kuin parisen viikkoa.

Perhe on pa...ras:)

Seluskassa 11. - 13.8.

Perjantaina hurautettiin kovaa kyytiä Seluskaan töiden jälkeen. Meitä odotti siellä marjanpoimijat Pirkko ja Salla. Oli upea kesäinen ja ei pelkästään lämmin vaan kuuma ilma. Marjanpoimijat olivat jo aika uupuneita, kun me päästiin perille, joten juopastiin vaan nopeasti jääteetä. Kun vieraat lähtivät, laitettiin me puohin alakerran ovenpielet paikalleen. Seluska siirtyi perjantaina digi-aikaan, kun Sampo oli ostanut Lareen digi-tvkortin ja jännitettiin iltasella EM-kisoja. Kyllähän se kannattakin, kun kultaa tuli!

Lauantaina sitten ruvettiin kunnolla töihin. Meille tuli apulaisiksi Irma-äiti ja Juuso. Jarkkokin tuli sitten puolenpäivän aikoihin. Äiti ja Juuso tulivat jo aamusta Seppo-enon kyydillä. Samalla kyydillä tuli peräkärry takaisin ja kasa lankkuja tuliaisiksi. Mikäpäs siinä. Komennettiin apurit töihin ja itse kiivettiin katolle. Päivä oli todella aurinkoinen ja lämmin - taas suorastaan kuuma- joten katolla oli aika tukalat oltavat. Saatiin kuitenkin kohtuu hyvin aikaseksi. Irrotettiin kolmiorimat ja siis myös vanhat huovat neljäsosasta kattoa ja Juuso irrotteli meille kolmiorimoista vanhat huopanaulat pois. Se oli kyllä hieno urakka ja helpotti meidän työtä tosi paljon!

Äiti sitoi omenapuut tukikeppeihin kiinni ja kiinnitti myös verkot puiden ympärille ettei puput pääse puita maistelemaan. Äiti kantoi myös katolta tiputellut laudat sisälle, samoin lankut peräkärrystä. Seuraava homma olikin puohin ikkunanpuitteiden puhdistus vanhasta maalista. Äiti myös vastasi ruokahuollosta :) Olipas kiva mennä valmiiseen ruokapyötään. Ja kyllähän se äidin laittama ruoka hyvältä maistuikin, niin kuin aina. Sen verran pidettiin päivällä taukoa, että katsottiin jännä moukarin finaali, ja mitalihan sieltä taas tuli!

Jarkkokin tuli sitten päivällä ja auttoi Juusoa naulojen irrotuksessa. Pojat myös kantoivat kiviä saunan edestä tulevan kukkapenkin luokse. Lopuksi vielä kantoivat saunaan vedet ja puut. Päivä oli kyllä super lämmin ja hikinen. Kyllä saunaan olikin ihana sitten iltasella mennä!!!

Saunan jälkeen herkuteltiin Raffeleilla ja etsittiin kadonnutta Pommac-pulloa kissojen ja koirien kanssa. Uni maistui pitkän ja rankan päivän jälkeen.

Sunnuntaina jatkettiin hommia. Katolla tilanne oli oikein hyvä. Korotuksen kaikki huovat ovat nyt paikoillaan ja saatiin vielä sen molemmin puolin kaksi 'viistettäkin' laitettua. Enää yhdet viisteet molemmin puolin ja sitten saadaan alkaa laittamaan täyspitkiä huopia. Sen jälkeen alkaa homma nopeutuun, kun ei tartte niin paljon mittailla ja kohdistella. Ja nyt kun on kolmiorimojakin valmiina, on katto jo melkein valmis :)

Äiti poimi sunnuntaina vattuja ja mustaherukoita ja harvensi meidän villiintyneen porkkanapenkin. Syötiin ihania miniporkkanoita. Seppo-eno lähti kotiinpäin kahden kieppeillä, joten me kaasuteltiin Tupoksen ABC:lle äidin ja Juuson kanssa ja lastattiin apuporukka siellä Sepon autoon. Vähän jäi sunnuntaipäivä meille lyhyeksi työpäiväksi, mutta toisaalta se oli kyllä niin kuumakin ettei huopia olisi ollut hyvä laittaakaan. Ja loppuihan meiltä laudatkin, joten paljoa enempää ei olisi ilman rautakauppakeikkaa pystytty tekemään. Sen verran tuli kuitenkin hoppu lähtö ettei yhtään kuvia ehditty ottamaan viikonlopun tekemisistä. No, tällä kertaa pitää luottaa painettuun sanaan :)

Olipas oikein kiva viikonloppu ja kiva, kun Seluskassa taas oli väkeä enemmänkin. Juuso ansaitsee kunniamaininnan ahkerasta työstä ja palkka tulee sitten postissa niin kuin sovittiin.

Pikivisiittejä Seluskaan

Torstai 10.8.

Lähdin ajelemaan Seluskaan vasta puoli kahdeksalta illalla. Olin niin kiireinen koko päivän, että aikaisemmin en ehtinyt. Halusin käydä poimimassa vadelmia, kun viikonloppuna en sitten kuitenkaan ehdi. Ja kastelin tietenkin kukkaset ja puut ja muut viherhörsöt, kun lämmintä ja aurinkoa on riittänyt koko viikon.

Löysin pari tosi hyvää vattupuskaa ja sain käteni naarmuille, mutta myös kivasti isoja ja kypsiä vattuja. Ja mikä tärkeintä, madottomia. Pääsee sitten syksyn pimeellä leipomaan ihanaa piirakkaa :)

tiistai 8.8.

Lähdettiin töiden jälkeen ajelemaan kauniissa auringonpaisteessa kohti Seluskaa. Oli kyllä todella kaunis aurinkoinen ja kesäinen sää. Katolla meitä odotti melkoinen ylläri - pressu ja piippu ja iso osa kattoakin suorastaan kuhisi lentomuurahaisista. Siinä oli hätistelemistä, että päästiin katon kimppuun.

Saatiin onneksi murkut sen verran hätisteltyä, että ehdittiin jotain töitäkin tehdä. Laitettiin kolmiorimakaistaleita korotuksen molemmin reunoin. Iltaa kohden lentomuurahaisten määrä kasvoi tasaiseen tahtiin, joten ei ihan saatu valmiiksi korotusta - enää ei voinut muurahaisten keskellä tehdä töitä. Puuttumaan jäi enää kaksi kolmiorimakaistaa ja harjakaista. Sitten korotus on ihan valmis ja päästään varsinaisen katon kimppuun. Hyvä!

Ennen lähtöä poimin vielä pikkuisen vattuja ja sitten kiireellä kotipizzaan!

Maalaamassa

Ilmeisesti tarpeeksi aikaa punamultamaalauksesta oli kulunut, kun lähdin hymyssä suin töidenjälkeen Seluskaan maalaushommiin. Sampolla oli muita menoja, joten hurautin maalle Zorrolla omin päin. Maalailin puohin ovenkarmeja. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Pääskyset lauloivat taustamusiikkia niin reippaasti etten raskinut tuoda mankkaakaan pihalle. Maalauspuuhissa kului pari tuntia.

Kun olin lähdössä, olivat pääskyt sopineet treffit sähkölinjalle - laskin niitä siinä istuskelemassa 37! Ja muutama vielä lentelikin johdon ympärillä. Laskin ensin 18 pääskyä ja sitten niitä tuli pikkuhiljaa lisää.. toiset odottelivat nätisti, että lähes kaikki olivat päässeet langalle istumaan ja sitten koko porukka otti yhteislähdön kohti taivaita. Hassuja lintuja :)

Kovasti teki mieli jäädä marjojakin poimimaan, mutta lähdin kuitenkin EM-kisoja seuraamaan. Me käydään varmaan kuitenkin tällä viikolla toisenkin kerran Seluskassa, joten ehdin sitten seuraavalla poimia herkulliset vadelmat.

Katolla

Seluskassa 4.-6.8.

Lähdettiin perjantaina Seluskaan Sampon työpäivän jälkeen. Minulla oli ollut vapaapäivä ja kävinkin päivällä perinteisen rautakauppaostosreissun ja hain meille mukaan 10 kg huopanauloja. Ettei vaan pääsis loppumaan kesken. Viikonlopulle oli luvattu kaunista kesäistä säätä eli oikein hyvää kattoremppakeliä. Perjantai-iltana ei kuitenkaan vielä kiivetty katolle vaan Sampo huruutti ruohonleikkurin kanssa pitkin pihoja ja minä maalailin ison aitan ovenkarmeja. Aamulla sitten korkeampiin työtiloihin.

Aurinko helli meitä heti aamusta alkaen ja kipaistiinkin tikkaita pitkin - melkein - taivaisiin ja jatkettiin korotuksen huopien laittamista. Homma eteni hyvin ja saatiin korotus melkein valmiiksikin. Sen verran jäi kuitenkin tekemättä, että mentiin yhdentoista aikoihin saunomaan. Harkittiin kyllä, että ois sinnillä vedetty loppuun asti, mutta huopaliimakin alkoi kangistua viilenevässä ja pimenevässä yöilmassa, joten päädyttiin sitten kuitenkin saunomisen kannalle. Ei tuo meidän remppa yhden yön töistä kiinni ole. Onneksi.

Päivän aikana sahailtiin, naulattiin, liimattiin, leikattiin, kiroiltiin, naurettiin ja saatiin hyvällä tiimityöllä jotain aikaseksikin. Työporukkaa (naispuolisia) viihdytti rankan työrupeaman aikana 'Scandinavian Hanks(at)' kun Sampo yritti saada kahta vasemman käden työhanskaa käsiinsä ja hoksasi sen itse vasta kun hanskat todellakin olivat jo käsissä.

Sunnuntaina meillä oli menoa, joten jouduttiin lähtemään jo aamusta pois. Siinä ei paljon ehditty, Sampo vähän yritti tutkailla keittiön hellaa ja minä poimin mukillisen ihania vattuja. Homma jatkuu taas ensi viikolla!

Hirveetä...

Lähdettiin torstaina 3.8. töiden jälkeen ajelemaan Seluskaan. Meitä huoletti edellisenä sunnuntaina istutetut omenapuut - koko alkuviikon on ollut niin upea, lämmin ja aurinkoinen kesäsää, samoin on melkein joka uutisissa muistettu sanoa, että kuivaa on - lähdettiin siis omppupuita kastelemaan.

Ensin kyllä käytiin kierros ruohonleikkureita ihmettelemässä, mutta eipä rautakaupassa ollut yhtään myyjiä paikalla, joten siihen ihmettelyyn sitten tyydyttiin. Piha alkaa taas näyttämään villiniityltä eikä niittäminen kuitenkaan oikein hyvä ratkaisu ole. Eli ruohonleikkurille olisi käyttöä.

Ensimmäisenä mentiin tietenkin ihmettelemään uusimpia istutuksia ja kaikki onneksi oli oikein terhakkaassa kunnossa. Minä aloitin kastelupuuhat ja Sampo lähti rassaan meidän risaa ruohonleikkuria. Kun olin saanut kaikki puut, kukat ja muut vihertävät kasteltua, lähdin kumpparit jalassa tarkistaan mesikkatilannetta. Niitä ei tällä kertaa ollut kovinkaan paljon, mutta vattuja sen sijaan poimin ison rasiallisen. Kävin näyttämässä Sampolle saalista ja kommentti kuului: 'piirakkaa!' Perjantaiselle vapaapäivälle ei siis enää tarvinnut miettiä tekemistä. Nappailin viinimarjapensaista muutamia kypsiä marjoja vattujen kaveriksi niin tulee oikein herkullinen piirakka. Ja vaniljakastiketta päälle! Nami.

Sampo sai kuin saikin ruohonleikkurin toimimaan - tosin se ei enää vedä - ja päästiin huristelemaan pahimmat pusikot pois pihalta. Kello vaan oli jo siinä vaiheessa niin paljon ettei koko pihaa voitu jäädä leikkaamaan. Perjantaina sitten. Olipas tosi kiva saada taas kone leikkuukuntoon, saadaan taas pihasta paljon nätimpi.

Ennen lähtöä käytiin vielä tarkistamassa yhdessä salaatit ja porkkanapenkki. Otettiin kotimatkalle evääksi pari porkkanaa :)

Onneksi taas pian päästää Seluskaan!

Niin ja mehän nähtiin kotimatkalla hirvi. Se köllötteli ihan rauhassa läheisellä pellolla.

Istutuspuuhissa

Sunnuntai 30.7.

Työkiireiden takia ei tänä viikonloppuna päästy kunnolla Seluskaan töihin. Sunnuntaina lähdettiin kuitenkin siellä käväsemään. Oli oikein ihanan lämmin kesäinen päivä. Koukattiin puutarhan kautta ja otettiin takapenkille mukaan kaksi omppupuuta, toinen kesä- ja toinen syyslajike. Kyytiin lähti myös multaa, kalkkia ja pupunestoverkkoa.

Seluskassa sitten kaiveltiin pari melko isoa kuoppaa ja istutettiin uudet OP:t Satulta ja Jukalta saadun pikkupuun viereen. Kyllä oli melko hikistä puuhaa lämpimällä auringonpaisteella. Laitettiin tukikepit puutarhurin ohjeen mukaan, samoin kalkki. Ensi kerralla pitää tehdä verkollekin tukikepit, että saadaan se pysymään hyvin paikallaan. Pitää myös ostaa pikku OP:lle verkkoa, ja sitten myös vaahtera olisi hyvä suojata.

Minä kävin rannassa marjareissullakin. Sain kivan kasan isoja ja makeita mesikoita ja saman verran vattujakin pihan pensaista. Marjat tuoksuivat todella herkullisilta - nyt ne maistuvat ihanalta soppakupissa. Nami Nam. Kävin tietenkin tarkistamassa yrtti-kukka-salaattipenkitkin. Yllätyksenä löysin kukkivia Lemmikkejä penkistä! Siemenpussissa luki, että kukkia tulee istutuksen jälkeen seuraavana kesänä vasta. Porkkanapenkki on iso pehko ja sitä pitäisi harventaa kovastikin, mutta enpä sitäkään oikein osaa tehdä. Joten antaa niiden kaikkien kasvaa ja rouskutellaan sitten miniporkkanoita. Näytti myös siltä, että viinimarjat alkavat pikkuhiljaa kypsyä. Marjat on jo ihan punaisia ja mustia, mutta pikkuisen kuitenkin vielä raakoja.

Saatiin taas vieraitakin, Tarmo tuli pitkästä aikaa piipahtamaan. Onpas kiva, että ollaan saatu paljon vieraita Seluskaan tänäkin kesänä.

Tänään ei siis tehty mitään varsinaisia töitä, nautiskeltiin vaan ihanasta kesäisestä sunnuntaista. Ja haaveiltiin mehukkaista omenoista omista puista :)

Puu kaa-aaatuu!

Tiistai 25.7.

Yksi pihan koivuista oli melko pahasti lahonnut ja haljennut vielä keskivaiheilta. Se narisi ja nitisi ja päätettiin jo aiemmin, että se on kaadettava. Saatiin oikein pitkänmatkan takaa kaatoapua, kun Göteborgin sukulaiset olivat kyläilemässä Seluskassa. Miehet sitten yhdessä kaatoivat puun ja nyt siinä pihalla rötköttää yksi iso halkourakka lisää.

Kaatopuuhia oli vieraiden ja Pirkon lisäksi ollut seuraamassa kaksi kyykäärmettä. Meidän täytyy ilmeisesti ostaa jotain kyynkarkotusainetta, kun on viime aikoina näkynyt liiaksikin luikertelevaisia. Jostain luin, että käärmeet eivät pidä oreganosta, että pitäisiköhän istuttaa sitä sitten pitkin pihaa. Sitten vois syödä pizzaa ihan missä haluaa, kun mausteet ois käden ulottuvilla ihan missä vaan :)

Huopien kimppuun!

Seluskassa 22.-23.7.

Lähdettiin - yllätys, yllätys - lauantaiaamuna Seluskaan kattohommiin :) Meille sattui oivallinen sää ja saatiinkin aika paljon aikaiseksi. Päästiin siis jopa jo ensimmäiset huovat laittamaan paikalleen. Hienoa!

Tavoitteena meillä oli saada korotus katettua, mutta sunnuntaina jo aamupäivällä huomattiin kyllä, että se oli aika epärealistinen tavoite. Mutta päästiin kuitenkin hyvälle alulle ja seuraavalla kerralla onkin sitten paljon helpompi jatkaa ja saada myös vähän nopemmin huopia paikalleen. Hiljaa hyvää tulee.

Tehtiin ensimmäistä kertaa salaattia omalta kasvimaalta kerätyistä aineksista. No ei ihan pelkästään, mutta salaattia ja vähän persiljaa napsittiin yrttipenkeistä, eikä koskaa ole kyllä salaatti maistunut niin hyvältä :)

Vähän epämieluisiakin vieraita meillä oli lauantaina. Sampo näki pihalla kyy-käärmeen. Onneksi tällä kertaa ei tarvinnut alkaa siltä päätä irrottamaan, kun se luikerteli nopeasti pakoon. Viime kesänäkinhän meillä oli kyy-vieras navetasta ja jouduttiin sitä pään verran lyhentämään. Päätettiin samalla ostaa ruohonleikkuri, että saadaan pidettyä piha-alue lyhyenä - käärmeet ei ehkä niin viihdy siellä tai jos viihtyykin niin ne varmasti näkyvät helpommin. Ei löydy sitten käärmettä varpaiden välistä yllärinä.

Haikeana taas laitettiin sunnuntaina ulko-ovi lukkoon, olisi ollut niin kiva jäädä vielä pariksi päiväksi katolle keikkumaan. Seuraavan kerran varmaan päästäänkin kattohommiin vasta parin viikon päästä työkiireiden takia. No,pääasia, että saadaan katto valmiiksi ennen kuin lunta alkaa satamaan!

Katolla taas

Sampo kävi viettämässä viimeisen lomapäivän Seluskassa vieraiden kanssa: kyläilemässä olivat Satu, Jari, Hanna ja Timo. Jari hurautti paikalle uudella hienolla moottoripöyrällä. Päivään kuului aherrusta ja herkuttelua eli katon naputtelua ja lättyjä.

Sää oli vaihteleva, välillä ripsi vettä ja välillä paistoi aurinko. Miehet kuitenkin kiipesivät katolle korotuksen kimppuun ja saivatkin jo toisen puolen korotuksesta valmiiksi ja räystäslaudatkin paikoilleen.

Timo kaipaile Seluskaan metallinpaljastinta aarteenetsinnän helpottamiseksi - täytyypä harkita ensi kertaa varten.

Tietenkin päivän päätteeksi alkoi aurinko paistelemaan oikein nätisti!

Hitaasti, mutta varmasti..

Kattohommissa 10. - 16.7.

Meidän tämän kesän varsinainen projekti - navetan katon uusiminen - pääsi kunnolla vasta alkamaan nyt. Kun oli kunnialla selvitty talkoista ja maalattu aitat melkein kokonaan ja Sampon loma taas alkoi. Välissä pidettiin pieni rentouttava lomaviikonloppu, mutta maanantaina taas hurautettiin Seluskaan reippaina ja innokkaina aloittamaan työt.

Meillä oli maanantaina ja tiistaina apuna Sampon sukulaismies Sakke ja miehet sinne katolle heti aamusta kiipesivätkin. Minä jatkoin vielä viimeisen aitan viimeistelyä suti kädessä. Kyllä se maalaaminenkin on ihan kovaa hommaa. Tikkaiden liikuttelu vaatii poweria ja kyllä aika paljon akrobatiaakin niiden päällä keikkuminen. Onneksi mua on siunattu pituudella niin homma käy helpommin :)

Maanantain aikana Ässät saivat hatunnoston kokoisen aukon navetan kattoon. Mitä lie Murphyn lakia olikaan sitten se, että kun vihdoin reikä katossa oli valmiina, alkoi tietenkin satamaan! Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.

Tiistaiaamuna Sampo hurautti hakemaan lisää puuta ja Sakke jatkoi katolla yksin ja minä maalailin edelleen, navetan päätyä ja muuta pientä. Vilja-aitan sain maanantaina valmiiksi. Aloitin myös tuulimyllyaitan ikkunanpuitteiden ja ovenkarmien maalausta. Tiistain aikana katolle kohosi korotuksen kattotuolit ja lopultakin alkoi näyttää siltä, että tuleehan siitä hommasta jotain!

Loppuviikko me sitten kahdestaan paukuteltiin katolla, ensin laudoitettiin korotusta ja sitten vähän korjailtiin piipun ympärystää. Siinä olikin vähän tekemistä - katto ei siltä kohdalta ollut kovin taidokkaasti tehty ja vuotokohtia oli useita. Paikkauksiakin oli kokonaista viisi kerrosta! Alla olevat laudat olivat hajonneet ihan pölyksi asti - ne me päätettiin vaihtaa, vaikka muuten yritetäänkin soveltaa Panu Kailan ohjetta, että turhan tarkka ei kannata olla.

Torstaina saatiin soitto romusetältä, että kuormuri on rikki, eikä vieläkään pääse hakemaan talkoissa kasattu romukasaa. Mutta maanantaina - tai tiistaina - lupasi tulla varmasti. Oikeastaan hyvä, koska me hoksattiin, että rannassa meillä on noin sata kiloa piikkilanka-aitaa kerällä, toinen samanlainen kerä oli vielä unohtunut aittaankin. Eli lähdettiin metsäkeikalle. Piikkilankaa löytyi metsästä todellakin reilusti ja melkoiseksi raahaamiseksi se sitten menikin, mutta saatiin me kerä lopulta pihalle asti. Mun kättä ei sitten lopulta kuitenkaan tarvinnut amputoida vaikka se vähän naarmuille menikin matkanvarrella.

Meillä tahto päivät venyä ja yhtenä iltana (vai aamuna) lopeteltiin työt 02.37. Herättiin kuitenkin reippaina seuraavana aamuna taas töihin. Laiskureiksi meitä ei kai voi millään sanoa. Toisaalta jaksaa siksi, että katto on todellakin saatava tehtyä ja toisaalta siksi, että työnteko Seluskassa on niin hauskaa. On niin mahtava tunne nähdä konkreettisesti omien käsien työnjälki, että siitä kyllä saa virtaa. Ja oli meillä kahdestaankin niin hauskaa, että välillä ei meinattu katolla pysyä.

Perjantai-iltana lähdettiin taas kaupunkiin täydentämään puuvarastoja. Takaisin tultiin lauantaina, ensin oltiin kuitenkin käyty vakoilukierros Turkansaaressa. Vaikka ei päästykään tuulimyllyn sisälle, saatiin kuitenkin monta hyvää ideaa ja ajatusta omaa remppaa varten esim. kauniit puiset vesikourut. Turkansaaressahan on melkolailla samanlainen talo, mitä meidänkin, joten sitä käytiin myös vilkuileen sillä silmällä..

Kun tultiin Seluskaan alotettiin työt heti. Minä olin välillä katolla ja välillä maalailin puohin ikkunanpuitteita ja räystäslautoja. Sunnuntaina saatiin laitettua tuulimyllyaittaan puhtaanvalkoiset ovenkarmit ja ikkunanpuitteet takaisin. Kylläpäs tuli komia aitta! Nyt vielä kulmalaudoitus, niin eka aitta ois ihan kokonaan valmis. Tai no, pitäähän sitä varmaan nostaa ja muuta sellaista. Mutta se on sitten tulevaisuuden juttuja. Sitten kun ei kaikki muu on valmista, eli aika pian :)

Saatiin sunnuntaina korotus ja piipun ympärystä aika hyvälle mallille. Päästään varmaan seuraavana viikonloppuna jo huopien kimppuun!

Yllätysvieraita Seluskassa

Vietettiin pitkä viikonloppu Lamun maisemissa perheen kanssa eli oltiin vähän lomalla remonttihommista. Ei kuitenkaan raskittu ajella sunnuntaina suoraan kotiin vaan koukattiin Seluskan kautta. Koko viikonlopun oli niin lämmintä, että ajateltiin kukkien jo kaipaavan kastelua.

Meitä odottelikin Seluskassa melkoinen yllätys. Minä rupesin kastelemaan kukkasia ja muita vihreitä kasvatteja. Sampo bongasi sillä aikaa saunasta pikkulinnun. Tutkittiin kotosalla netistä lintuja ja pikkuinen saunoja saattoi olla punavarpunen.

Sampo jäi hätistelemään lintua pois saunasta ja minä lähdin navetan taakse kastelemaan yrttipenkkejä. Ensin kuitenkin hipsin vessaan. Siellä jo kuulin räminää ja ajattelin, että Sampo meni navettaan kolistelemaan. Tulin veskistä ja menin yrttipenkeille. Kuulin taas epämääräistä ääntä selän takaa ja käännyin katsomaan... minua tuijotti siinä kolme isoa lammasta! Hui! Säihkähdin aika mukavasti. Näyttivät vähän epäröivän ja yksi tömisteli etujalkojaankin vähän äkäisen näköisenä. Katsoin parhaaksi poistua takavasemmalle. Samalla huusin Sampoa niin, että varmaan kuului kirkonkylällä asti. Lampaat tulivat perässä määkien. Hurjaa maalaiselämää!!

Alettiin selvittelmään lampaiden kotipaikkaa ja kyllähän se lopulta selvisikin, kun oli paria naapuria jututettu. Houkuteltiin väliaikaisesti lampaat meidän navetan karsinaan, apuna oli kauravati. Sieltä sitten kolme karkuria haettiin takaisin pienen hetken päästä. Kylläpäs oli hauskaa sattuma ja oikeastaan ihan kiva pikku piristys kesäiseen sunnuntai-iltaan.

Maalari maalasi taloa..

Heti kun talkoista selvittiin niin jatkettiin Sampon kanssa maalausurakkaa - eli siis jo sunnuntai-iltana. Minä en ollut oikein päivällä ehtinyt pensselin varteen keittötouhujen takia. Oli ihan kiva maalailla ilta-auringossa. Muutama hyttynen oli kyllä kaverina, mutta ei se paljon haitannut.

Sampo lähti maanantaiaamuna ajelemaan töihin ja minä jäin maalaamaan. Oli todella kuuma päivä ja tuli kyllä kunnolla hiki tikkaiden ja maalipönttöjen raahaamisesta. En ois oikein malttanut taukojakaan pitää, mutta piti välillä tiskata ja kastella kukkaset ja muut viherrykset. Uusi tulokas, OP, on jo ihan täysin virkistynyt ja kasvaa kovaa vauhtia :)

Jäin vielä tiistaisikin maalaileen. Sampo tuli töiden jälkeen rautakaupan kautta mua hakemaan. Menihän siinä kuitenkin yli kymmeneen ennen kuin päästiin lähtemään. Tässä vaiheessa oli puohi melkein kokonaan etupuolelta maalattu ja vain muutama ylin hirsi maalia vaikka takaseinässä. Niin ja sitten toinen pääty, joka näkyy vähän lantalan katon yli.

Keskiviikkona otin aamulla kyytiin velipojan ja hurautettiin maalaamaan puohi loppuun. Hienosti me se saatiinkin yhdessä maalattua. Uskallettiin jopa sinne lantalan katolle kivuta ja kun varovaisesti liikuttiin niin saatiin toinen päätykin maaliin.

vaikka jo olin ajatellut jääväni viettämään city-lomapäivän. Perillä otin harjan kauniiseen käteen ja harjasin vilja-aitan. Siinä olikin harjaamista - aitta on arvioitu olevan 1700-luvulta, joten siihen oli ehtinyt kasvaa vähän jäkälää ja sammaltakin melkoisesti. Harjaamisessa ei mennytkään niin kauan kun olin ajatellut, joten kipaisin vielä maalipöntön, pensselit ja sorkkaraudan navetasta. IrrottelinUrakka vaan jatkuu eli torstaiaamuna lähdin vielä Seluskaan ensin ikkunanpuitteet ja ovenkarmit ja aloin sitten maalaaman etuseinää. Pidin aika ripeää tahtia ja sain kuin sainkin koko seinän maalattua! Hyvä, urakan loppu jo häämöttää. Ja niin myös maalipöntön pohja. Melko varmasti maali riittää vielä kolmeen viimeiseen seinään, mutta sen jälkeen se kyllä loppunee. Sehän kyllä riittääkin hyvin, koska navettaa ja taloa ei vielä ole tarkoituskaan maalata.

Kuvasta näkyy, miten suuri ero on vanhalla seinän värillä ja uudella maalipinnalla. Kyllä aitat on nyt ihan eri näköiset!

Viikonlopuksi lähdetään muualle mökkeilemään perheen kanssa, joten on pakkoloma tiedossa :) Onhan se välillä hyvä pitää vähän taukoakin näistä remppa- ja maalaushommista. Jaksaa sitten taas ensi viikon täysillä tehdä töitä.

Mulla oli yhtenä päivänä maalauskaverikin. Tuon ötökän ois voinu melkein lisätä talkoiden lintubongauslistaan, oli se sen verran suuri!