maanantaina, lokakuuta 02, 2006

0 huopaa jäljellä!

Seluskassa 29.9.-1.10.

Tälle viikonlopulle oli vain ja ainoastaan yksi päämäärä - saada katto valmiiksi! Perjantaina lähdettiinkin innolla matkaan hyvissä ajoin. Viikolla tehtyjen pidempien työpäivien vuoksi, oltiin jo neljän aikaan rautakaupassa ostamassa neljää viimeistä huoparullaa. Vähän meinas mennä hankalaksi, kun ei meinannut nauloja löytyä. Onneksi kuitenkin sentään, olishan se ollut jo melko noloa :)

Päästiin Seluskaan siis jo reilusti ennen pimeää ja ehdittiin noin parisen tuntia tehdä töitäkin ennen kuin näkö loppui. Sampo vaihtoi saunan oven päällä olevan lampun. Se meni viime viikonloppuna rikki, kun tuuli kaatoi tikkaat suoraan lampun päälle. Minä kipusin katolle ja aloin nykkimään muutamasta viimeisestä kolmiorimasta nauloja irti. Ihan en saanut kaikkia irti, lopulta oli niin pimeää ettei tiennyt kaivoiko ruuvimeisselillä naulaa irti vai muutenko vaan teki reikää rimaan.

Nyt oli ennätyskylmää sisällä, tullessa vain 9 astetta. Oli pakko ottaa jo lämpöpuhallinkin käyttöön. Kyllä mittari näytti sisällä iltasella jo 20 astetta, mutta petivaatteet ei varmaan yhdeksästä kovin paljon olleet lämmenneet...hrrrrhrrrr...

Lauantaiaamuna saatiin reippaita talkoolaisia jo puoli yhdeksältä. Äiti ja Pekka sinnikkäästi tulivat uudestaan edellisestä rankasta työpäivästä huolimatta. Aloteltiin kaffella ja sitten vaan katolle. Näytti jo aika vähältä meidän urakka, mutta niin siinä vaan kuitenkin aikaa vierähti. Piti irrotella naulat ja vaihtaa aika monta lahonnutta lautaa. Äiti urheasti naputtili rimoihin nauloja ja minä yritin liimailla. Miehet hääräsivät muiden töiden kimpussa. Välillä kuulosteltiin hirvimiesten ja -koirien ääniä. Vähän kuului pauketta, mutta ei onneksi ihan solkenaan niin kuin sorsastuksen alkaessa.

Ahkerat työmiehet ajettiin puoliväkisin matkoihinsa puoli kuuden kieppeillä, että ehtivät ajella kotiin ennen pimeää. Minä ja Sampo vähän tankattiin evästä ja takaisin katolle. Enää oli harjahuovista kiinni. Ongelmana oli viileä ilma. Huovat oli vähän kankeahkoja, mutta liima se vasta sitkeää olikin. Olkapää meinasi irrota paikoiltaan kun yritti saada tököttiä irti purkista. Lopulta keksittiin ottaa kuumailmapistooli avuksi ja johon alkoi liimakin notkistumaan. Saatiin viimeinenkin harjahuopa liimattua vaikka kyllä teki jo näkemisen kanssa melko tiukkaa. Vähän jo viluttikin (luit oikein) - mutta periksi ei siis annettu. Viimeisillä voimilla raahattiin (tai Sampo raahas) tiiliä katolle, että saatiin huopien painoksi. Sitten äkkiä vain lämmittämään saunaan ja päätä tyynyyn. Nyt oli kyllä uupunut olo! Mutta katto oli vih-doin-kin valmis. No, onhan se pientä viimeistelyä (liimailua, leikkailua ja naulailua) vailla, mutta ne ehtii sitten vaikka ensi kesänä. Pääasia on, että se kestää sadetta ja tuulta ja tuiskua. Pressut siis nakattiin aika reteesti katolta alas. Oltiin vaan niin väsyneitä, että siihen ne pitikin sitten jättää ja raahata suojaan joku toinen kerta :)

Sunnuntaina herättiin kuitenkin aika reippaina vaikkakin oli aika kivistävät jäsenet. Taivaalta kuitenkin ripsi vettä siihen malliin ettei kattotöistä tullut mitään. No, sehän ei meitä haitannut.
Sinnikkäinä työmiehinä kerättiin kuitenkin pihalta roskalaudat ja muutkin roskat pois ja lastattiin vielä peräkärry täyteen vanhoja huopia kaatiskeikkaa varten. Sitten nopeesti pakattiin tavarat ja käännettiin Zorron keula kohti city-kotia. Nyt voidaan hyvällä omalla tunnolla pitää remonttihommista pientä lomaa ja palataan sitten asiaan jonkun ajan päästä. Tekeminenhän ei lopu, mutta nyt se saa vähän aikaa odottaa.

Ai niin, kerättiinhän me hurja porkkanasatokin talteen. Saadaan narskutella eväänä oman maan satoa, ihanaa.

Pitää meidän vielä ennen talvea Seluskassa käydä ainakin vesihana sulkemassa ja pari muutakin hommelia tehdä talven varalta. Katotaan millon sitten ehditään, kalenteri on jo aika täynnä kaikista niistä jutuista, joita ollaan kattorempan takia siirretty vähän myöhemmäksi.