Seluskassa 11.-15.7.Keskiviikkona hoideltiin muutamia asioita kaupungissa ja ajeltiin sitten iltapäivällä Seluskaan Bilteman ja Zeppelinin kautta, josta haettiin meidän kesälomaostos eli upea upea kattokruunu saliin.
Muurarit olivat saaneet toisen kamarin uunia muurattua melkein katonrajaan asti. Toinen muurareista lähtikin sitten jo ajelemaan takaisin Etelä-Suomeen. Muistoksi saimme mahtavan runon vieraskirjaan, kiitos siitä Pekka.
Torstaina sitten aloitettiin työt reippaasti klo 07.00. Vuorossa oli siis piippu salin kaksoispönttöuuniin. Aamu ja aamupäiväkin olivat pikkuisen harmaat ja sateiset, vettä ripsi aina vähäsen kerrallaan. Mutta ei mitenkään liikaa, että se muuraamista olisi hidastanut. Mutta ajoitus on kaikki kaikessa - kun piippu oli saatu viimeistä tiiltä myöten valmiiksi ja muurari ja Sampo istuneet harjakaiskaffelle pirttiin, alkoi kova ukkosmyrsky.. vettäkin tuli hetkein kuin saavista kaataen. Ei muuta kuin vikkelästi takaisin katolle ja suojaamaan piippua ettei laastit liukene sateeseen!
Kun sade oli loppunut ja piippu turvassa, laitettiin uuniin pienet tulet testiksi, että vetäisikö piippu. Ja tokihan se veti ja iloisesti! Mahtavaa!! Nyt pitää vaan odotella parisen viikkoa, että uuni kuivaa ja sen jälkeen saa aloittaa laittamaan pieniä tulia ja sitten syyskuussa saisi alkaa oikein lämmittelemään.
Pohjoisen muurari lähti sitten torstai-iltana ja me jäätiin ihastelemaan uutta uunia. Oli aika sateista, joten pidettiin pieni lepotauko ja lueskeltiin pirtissä. Iltasella siivottiin navettaa ja poltettiin sieltä loput roskat ja lopuksi tietenkin saunottiin.
Perjantaina verestettiin katonteko muistoja viime kesältä ja korjailtiin vähän talon kattoa. Uusi piippu on vanhaa piippua pikkusen kaposampi, joten piipun ympärille jäi väli. Se piti tietenkin tilkitä ettei sade ropisi välikatolle asti. Muuratessa myös vanha huopa oli vähän mennyt rikki, joten sitäkin piti paikkailla. Mitään kovin suurta korjausoperaatiota ei ollut tarkoituskaan tehdä, koska koko kattohan menee uusiksi vuoden päästä -mutta siis sellanen paikka, että se kestää vuoden. Homma osoittautui kuitenkin luultua isommaksi ja siinä vierähti lähes koko päivä. Sampo puuhaili kyllä suurimman osan ajasta yksin, mutta minä menen sitten auttelemaan huopien kanssa. Eiköhän se vuoden nyt kestä. Huomattiin sekin, että katto tosiaankin on hyvä jo uusia, vanhat pärenaulat ovat nousseet ylöspäin ja monessa kohtaa tulleet jo melkin vanhan huovan läpikin. Huopakin on tosi huonossa kunnossa. Ensi kesä kuluu sitten taas katolla.
Kun saatiin katto korjailtua, molemmat oli ihan pökertyä nälästä. Päätettiin pistää loman kunniaksi ranttaliksi ja lähdettiin kylille syömään. Ei oltu ihan varmoja, löytyykö keskustasta mitään ruokapaikkaa, mutta kyllähän sieltä löytyi ja saatiin maha täyteen ranskalaisia, hampurilaisia ja kebabia. Nami nam. Vielä jäi pizzat testaamatta -no, seuraavalla kerralla sitten.
Lauantaina puuhailtiin taas kaikkea pientä. Hiottiin viimeisen pönttöuunin peltikuoria, laitettiin salin listoja, jossain vaiheessa minä puhdistin ja maalasin yhden naveta ikkunanpielistä. Yhdessä sitten laitettiin naurishuoneen kattolautoja. Iltasella saatiin myös mukava yllätys, kun tupla A:t tulivat kylään! Ilta sujui rattoisasti jutustellen, saunoen ja makkaraa paistellen.
Viimeinen lomapäivä oli todella kaunis kesäpäivä -herättiin auringonpaisteeseen ja lämmintäkin oli. Päivä kului pönttöjä hioen, maalaten, kattotöissä. Sampo myös tuunasi pukuhuoneen toista ovea ja teki sadelipan vilja-aitan oven päälle. Ennen lähtöä S vielä kuvasi perhosia ja yritti saada heinäsirkastakin kuvan. Siinä meni hetki, kun sirkka ehti aina iloisesti pompata ennen kuin kamera tarkensi. Oli tosi harmi lähteä kaupunkia kohden kesken ihanan aurinkoisen kesäpäivän. Onneksi jo viikon päästä päästään takaisin!
