maanantaina, syyskuuta 25, 2006

6 jäljellä


Seluskassa 22.-24.9.

Pitkästä aikaa lähdettiin Seluskaan jo perjantai-iltana. Ja vielä rautakaupan kautta. Sampolla oli pitkä työpäivä, joten minä laittelen kaiken valmiiksi - hypättiin vaan Zorron kyytiin, kun Sampon työpäivä vihdoin loppui. Perjantaina ei kylläkään ehditty mitään töitä tehdä, koska ulkona oli jo pilkkosen pimeää, kun päästiin perille. Matkalla jännitettiin kamarin lämpötilaa ja +14 oli meille lämmin yllätys - kirjaimellisesti. Oltiin veikkailtu aika monta astetta kylmempää. Koska töitä ei voinut enää tehdä niin katottiin Larella elokuvaa.

Lauantaina sitten reippaana ylös kirpeään syysaamuun. Asteita oli vain viisi ja puettiinkin päälle aika monta kerrosta toinen toistaan tyylikkäämpiä varavaatteita, mitä Seluskassa kyllä riittääkin! Katolle oli kiva kiivetä, kun pitkällinen urakka oikein konkreettisesti lähenee loppuaan. Päivästä tuli kaunis ja välillä aurinko paisteli ihan pilvettömältä taivaalta ja hikihän meille tuli kun vaatetta oli reilusti päällä. Minä heiluin sorkkaraudan kanssa ja Sampo keskittyi lahojen lautojen vaihtoon. Saatiin kuitenkin päivän päätteeksi neljä huopaakin laitettua eli ei yhtään huonosti. Iltapäivästä ihailtiin joutsenta, joka kylpi meidän rantavesissä. Kylläpäs maistui sauna ihanalta rankan päivän päätteeksi.

Sunnuntaiaamu oli lämmin ja usvainen. Apureiksi karauttivat äitiliini ja Pekka. Neljästään saatiin hyvää vauhtia töitä etenemään ja pienen sateen keskeyttämänäkin 9 huopaa laitettua. Hienoa hienoa. Enää on vain 6 - tai 6,5 - huopaa laittamatta eli yhden päivän urakka. Reippaata apurivat ovat nimittäin luvanneet tulla uudestaan lauantaina (jos ei sada).

Päästiin myös sisustamaan :) ja siitä kiitos kuuluu serkkutyttö Annulle, jolta saatiin juuri meidän makkarin sävyihin sopiva sängynpeitto. Matto on ihan sävysävyyn!

Rankan, mutta mukavan viikonlopun vähän epämiellyttävä päätös oli vierailu päivystävällä lääkärillä. Sampo-raasu sai sinnikkään roskan silmäänsä ja pakkohan se oli lopulta käydä lekurilla kun ei hiekanmuru lähtenyt vaivaamasta millään. Onneksi hoito saatiin ja särkimainen katse on jo palautunut lähes normaaliksi.

maanantaina, syyskuuta 18, 2006

19,5 jäljellä


Seluskassa 16.-17.9.

Meillä oli kunnon työviikonloppu. Sampo aloitti sen perjantaina perinteisellä rautakauppakeikalla ja kävi vielä viemässäkin huoparullat ja laudat Seluskaan valmiiksi. Viikonloppuna sitten tehtiin molempina päivänä melkein 12 tunnin työpäivät ja saatiin paljon aikaseksikin - 11 huopaa ja melkein yhtä monta kaistaa. Homma eteni ihan silmissä ja loppukin häämöttää jo aika konkreettisesti, kun katon toinen reuna näkyy. Päästiin nimittäin jo lauantaina katon toiselle puolelle.

Saatiin oikein hyvät kattoilmatkin, oli kohtuullisen lämmintä, sunnuntaina aurinkokin paisteli eikä tullut yhtään vettä. Nyt täytyy toivoa, että vielä pari samanlaista viikonloppua saataisiin niin katto tulisi valmiiksi.

Jos torstaina ei sada niin äitin kanssa ollaan suunniteltu pistokeikkaa Seluskaan, voitaisiin naisten kesken käydä tekemässä yksi valmisteleva työpäivä, että sitten lauantaina päästäisiin Sampon kanssa heti uusien huopien kimppuun.

maanantaina, syyskuuta 11, 2006

Puolivälissä

Seluskassa 9.-10.9.

Lauantaina ajelin Seluskaan Jäälin kautta ja jätin Sampon sinne messuamaan Herbertin kanssa. Itse siis jatkoin Seluskaan asti. Vähän ripsi tuulilasiin vettä, mutta ei se vauhtia hidastanut. Sampo viettäisi päivän Jäälissä ja minun tehtävä oli sillä aikaa saada kattohomma siihen malliin, että siitä olisi hyvä jatkaa kunhan Samponkin neljän jälkeen katolle ehtisi. Eli siis loppujen huoparimojen poisto ja mahdollisesti lahonneiden räystäs- ja harjalautojen poisto olivat minulla edessä.

Vesisade kuitenkin vähän hidasti tahtia lopulta, kun ei voinut ihan vapaasti vetää katolta vanhoja huopia pois. Tuuli oli myös todella hurja, piposta sai pitää välillä kaksin käsin kiinni. Iltapäivää kohti taivas kuitenkin selkiintyi ja sain kuin sainkin kaikki kolmiorimat (siis tältä puolelta kattoa) irrotettua ja niistä huopanaulatkin. Olin juuri sorkkaraudan kanssa päässyt lahojen harjalautojen kimppuun, kun Herberttiherrat saapuivat ja karjuivat minut alas katolta .

Tankkauksen jälkeen kiivettiin katolle molemmat samalla kun hurja myrskytuuli puhalteli harmaat sadepilvet kauas pois meidän pään päältä niin että saatiin illasta vielä nauttia upeasta auringonlaskusta.

Sunnuntaina sitten saatiin paistatella upeassa auringonpaisteessa ja aamupäivä oli vielä lähes tuuletonkin. Iltaa kohden tuuli yltyi ja oli sitten jo melko kovakin kun seitsemän jälkeen suunnattiin Zorron keula kohti city-kotia. Saatiin ihan hyvin kattoa tehtyä, 5 huopaa. Enemmänkin olisi mennyt, mutta meiltä loppui (sama pää kesät talvet) huovat. Tehtiin kuitenkin täyspitkä päivä ja saatiin puohiin yläovien karmit paikalleen. Vähän vaihtelua ja olihan ne kuitenkin laitettava ennen talvea.

Laskeskeltiin, että nyt olisi n. 30 huopaa vielä laitettavana. Eli jos laittais 7 huopaa päivässä niin sehän tarkottaisi noin neljän päivän urakkaa eli kaks viikonloppua vielä. No, vähän se toki riippuu vaihdettavien lahojen lautojenkin määrästä eli välttämättä tuo 7 huopaa ei ihan realistinen ole per päivä. Mutta tavotteena on nyt seuraavien kolmen viikonlopun aikana saada pitkällinen kattoprojekti valmiiksi. Tokihan vähän myös riippuu sateidenkin määrästä. Mutta toivottavasti on sen verran kuivaa luvassa, että aikataulu pitäisi.

Ai niin.. sain lauantaina ylimääräistä sydämentykytystä kahdesta kurnuttavasta sammakosta, jotka olivat iloisesti muuttaneet meidän vesiämpäriin asumaan! Siellä ne sätki ja uiskenteli melko ahtaassa lammikossa, jonka olivat yhteistuumin vallanneet.


Vimpasta kuvasta näkee, että katon tekeminen ei ole liian helppoa ja välillä joutuu venyttämään itsensä mitä kummallisimpiin asentoihin, että varmasti osuu vasaralla naulan sijasta omaan etusormeensa!

sunnuntaina, syyskuuta 03, 2006

Syksy on tullut

Ja katontekoilmat sen kun paranee :)

Seluskassa 2.-3.9.

Hoidettiin perjantaina viikonlopun ruoka- ja huopaostokset ja päästiin starttaamaan Seluskaan heti lauantaiaamusta. Ruokaa oli varattu reilusti mukaan, koska lauantaille oli tulossa työapuja. Ei päästy kuitenkaan ihan Seluskaan asti kun alkoi ripsimään vettä. Soitettiinkin sitten velulle ettei kannata nyt tulla töihin ja siirrettiin luvattu työapu myöhemmäksi.

Me ei kuitenkaan pienestä sateesta Sampon kanssa välitetty vaan pystytettiin 'teltta' savupiipun ympärille ja aseteltiin huopapalasia piipun ympärille sateen suojassa. Ohjeiden mukaiset mallit oli piirretty jo kotona, joten niitä oli helppo testailla ja säätää meidän piipulle sopivaksi. Mallit myös helpottivat leikkaamista kovasti. Piipun ympärystän kanssa olikin kovasti tekemistä, että sen sai todellakin vedenpitäväksi. Työhön myös kannatti käyttää kovasti aikaa ja vaivaa kuten vanha katto ja pölyksi asti läpilahonneet piipunympäryslaudat todistivat. Minä välillä otin vanhoista kolmiorimoista nauloja pois ja välillä naputtelin edellisten viikonloppujen aikana laitettujen kolmiorimojen nauloja paikoilleen (kolmiorimojen huopakaistaleet naulataan 5 cm:n välein huopanauloilla - ollaan välillä lyöty vaan 10 cm välein, että saadaan nopeammin tehtyä ja lisätään nauloja sitten kun on vähän 'luppoaikaa')

Meillä meni koko lauantai piipun ympärystän laittamiseen, siihen tuli kaksi kokopitkää huopaa ja sitten ne erikoiskaistaleet. Liimaaminen oli myös aika haasteellista. Mutta lopputulos on nyt tosi hyvä, joten siihen saa olla tyytyväinen. Vettä ripsi vähän väliä, mutta ei kuitenkaan alkanut kovasti satamaan. Illalla kun lopetettiin niin vähän enemmän rupesi satelemaan, mutta sepä ei saunomista haitannut. Jossain välissä iltaa ihasteltiin todella kauniita tuplasateenkaaria metsänreunassa.

Sunnuntaiaamu oli harmaa, eikä siis lupaillut kovin hyvää kattotöihin. Mutta oikeestaan, jos vettä ei oteta lukuun, nyt oli parhaimmat kattotyöilmat - pitkästä aikaa ei ollut paahtavan kuuma, joten jaksoi uurastaan uupumatta paremmin. Myöskin huovat olivat helpommin käsiteltävissä. Saatiin kaksi kokonaista huopaa paikalleen sekä vaihdettua lautoja ja tukiparrua pahaan vuotokohtaan ennen kuin sadekuuro yllätti ja pakotti vetämään pressun paikoilleen. Viikonlopun työhön voi kuitenkin olla todella tyytyväinen, nyt on enää pelkkiä suoria huopia jäljellä, joten työ sujuu joutuisammin.

Kun saatiin pressu paikoilleen, Sampo hurautti moottorisahalla kaadettu koivua pienempiin osiin ja minä irroittelin huopanauloja ja siivoilin sisällä. Aurinko paisteli kauniisti kun lähdettiin ajelemaan Oulua kohti! :)