maanantaina, heinäkuuta 31, 2006

Istutuspuuhissa


Sunnuntai 30.7.

Työkiireiden takia ei tänä viikonloppuna päästy kunnolla Seluskaan töihin. Sunnuntaina lähdettiin kuitenkin siellä käväsemään. Oli oikein ihanan lämmin kesäinen päivä. Koukattiin puutarhan kautta ja otettiin takapenkille mukaan kaksi omppupuuta, toinen kesä- ja toinen syyslajike. Kyytiin lähti myös multaa, kalkkia ja pupunestoverkkoa.

Seluskassa sitten kaiveltiin pari melko isoa kuoppaa ja istutettiin uudet OP:t Satulta ja Jukalta saadun pikkupuun viereen. Kyllä oli melko hikistä puuhaa lämpimällä auringonpaisteella. Laitettiin tukikepit puutarhurin ohjeen mukaan, samoin kalkki. Ensi kerralla pitää tehdä verkollekin tukikepit, että saadaan se pysymään hyvin paikallaan. Pitää myös ostaa pikku OP:lle verkkoa, ja sitten myös vaahtera olisi hyvä suojata.

Minä kävin rannassa marjareissullakin. Sain kivan kasan isoja ja makeita mesikoita ja saman verran vattujakin pihan pensaista. Marjat tuoksuivat todella herkullisilta - nyt ne maistuvat ihanalta soppakupissa. Nami Nam. Kävin tietenkin tarkistamassa yrtti-kukka-salaattipenkitkin. Yllätyksenä löysin kukkivia Lemmikkejä penkistä! Siemenpussissa luki, että kukkia tulee istutuksen jälkeen seuraavana kesänä vasta. Porkkanapenkki on iso pehko ja sitä pitäisi harventaa kovastikin, mutta enpä sitäkään oikein osaa tehdä. Joten antaa niiden kaikkien kasvaa ja rouskutellaan sitten miniporkkanoita. Näytti myös siltä, että viinimarjat alkavat pikkuhiljaa kypsyä. Marjat on jo ihan punaisia ja mustia, mutta pikkuisen kuitenkin vielä raakoja.

Saatiin taas vieraitakin, Tarmo tuli pitkästä aikaa piipahtamaan. Onpas kiva, että ollaan saatu paljon vieraita Seluskaan tänäkin kesänä.

Tänään ei siis tehty mitään varsinaisia töitä, nautiskeltiin vaan ihanasta kesäisestä sunnuntaista. Ja haaveiltiin mehukkaista omenoista omista puista :)

Puu kaa-aaatuu!


Tiistai 25.7.

Yksi pihan koivuista oli melko pahasti lahonnut ja haljennut vielä keskivaiheilta. Se narisi ja nitisi ja päätettiin jo aiemmin, että se on kaadettava. Saatiin oikein pitkänmatkan takaa kaatoapua, kun Göteborgin sukulaiset olivat kyläilemässä Seluskassa. Miehet sitten yhdessä kaatoivat puun ja nyt siinä pihalla rötköttää yksi iso halkourakka lisää.

Kaatopuuhia oli vieraiden ja Pirkon lisäksi ollut seuraamassa kaksi kyykäärmettä. Meidän täytyy ilmeisesti ostaa jotain kyynkarkotusainetta, kun on viime aikoina näkynyt liiaksikin luikertelevaisia. Jostain luin, että käärmeet eivät pidä oreganosta, että pitäisiköhän istuttaa sitä sitten pitkin pihaa. Sitten vois syödä pizzaa ihan missä haluaa, kun mausteet ois käden ulottuvilla ihan missä vaan :)

torstaina, heinäkuuta 27, 2006

Huopien kimppuun!

Seluskassa 22.-23.7.

Lähdettiin - yllätys, yllätys - lauantaiaamuna Seluskaan kattohommiin :) Meille sattui oivallinen sää ja saatiinkin aika paljon aikaiseksi. Päästiin siis jopa jo ensimmäiset huovat laittamaan paikalleen. Hienoa!

Tavoitteena meillä oli saada korotus katettua, mutta sunnuntaina jo aamupäivällä huomattiin kyllä, että se oli aika epärealistinen tavoite. Mutta päästiin kuitenkin hyvälle alulle ja seuraavalla kerralla onkin sitten paljon helpompi jatkaa ja saada myös vähän nopemmin huopia paikalleen. Hiljaa hyvää tulee.

Tehtiin ensimmäistä kertaa salaattia omalta kasvimaalta kerätyistä aineksista. No ei ihan pelkästään, mutta salaattia ja vähän persiljaa napsittiin yrttipenkeistä, eikä koskaa ole kyllä salaatti maistunut niin hyvältä :)

Vähän epämieluisiakin vieraita meillä oli lauantaina. Sampo näki pihalla kyy-käärmeen. Onneksi tällä kertaa ei tarvinnut alkaa siltä päätä irrottamaan, kun se luikerteli nopeasti pakoon. Viime kesänäkinhän meillä oli kyy-vieras navetasta ja jouduttiin sitä pään verran lyhentämään. Päätettiin samalla ostaa ruohonleikkuri, että saadaan pidettyä piha-alue lyhyenä - käärmeet ei ehkä niin viihdy siellä tai jos viihtyykin niin ne varmasti näkyvät helpommin. Ei löydy sitten käärmettä varpaiden välistä yllärinä.

Haikeana taas laitettiin sunnuntaina ulko-ovi lukkoon, olisi ollut niin kiva jäädä vielä pariksi päiväksi katolle keikkumaan. Seuraavan kerran varmaan päästäänkin kattohommiin vasta parin viikon päästä työkiireiden takia. No,pääasia, että saadaan katto valmiiksi ennen kuin lunta alkaa satamaan!

perjantaina, heinäkuuta 21, 2006

Katolla taas

Sampo kävi viettämässä viimeisen lomapäivän Seluskassa vieraiden kanssa: kyläilemässä olivat Satu, Jari, Hanna ja Timo. Jari hurautti paikalle uudella hienolla moottoripöyrällä. Päivään kuului aherrusta ja herkuttelua eli katon naputtelua ja lättyjä.

Sää oli vaihteleva, välillä ripsi vettä ja välillä paistoi aurinko. Miehet kuitenkin kiipesivät katolle korotuksen kimppuun ja saivatkin jo toisen puolen korotuksesta valmiiksi ja räystäslaudatkin paikoilleen.

Timo kaipaile Seluskaan metallinpaljastinta aarteenetsinnän helpottamiseksi - täytyypä harkita ensi kertaa varten.

Tietenkin päivän päätteeksi alkoi aurinko paistelemaan oikein nätisti!

keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2006

Hitaasti, mutta varmasti..

Kattohommissa 10. - 16.7.

Meidän tämän kesän varsinainen projekti - navetan katon uusiminen - pääsi kunnolla vasta alkamaan nyt. Kun oli kunnialla selvitty talkoista ja maalattu aitat melkein kokonaan ja Sampon loma taas alkoi. Välissä pidettiin pieni rentouttava lomaviikonloppu, mutta maanantaina taas hurautettiin Seluskaan reippaina ja innokkaina aloittamaan työt.

Meillä oli maanantaina ja tiistaina apuna Sampon sukulaismies Sakke ja miehet sinne katolle heti aamusta kiipesivätkin. Minä jatkoin vielä viimeisen aitan viimeistelyä suti kädessä. Kyllä se maalaaminenkin on ihan kovaa hommaa. Tikkaiden liikuttelu vaatii poweria ja kyllä aika paljon akrobatiaakin niiden päällä keikkuminen. Onneksi mua on siunattu pituudella niin homma käy helpommin :)

Maanantain aikana Ässät saivat hatunnoston kokoisen aukon navetan kattoon. Mitä lie Murphyn lakia olikaan sitten se, että kun vihdoin reikä katossa oli valmiina, alkoi tietenkin satamaan! Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.

Tiistaiaamuna Sampo hurautti hakemaan lisää puuta ja Sakke jatkoi katolla yksin ja minä maalailin edelleen, navetan päätyä ja muuta pientä. Vilja-aitan sain maanantaina valmiiksi. Aloitin myös tuulimyllyaitan ikkunanpuitteiden ja ovenkarmien maalausta. Tiistain aikana katolle kohosi korotuksen kattotuolit ja lopultakin alkoi näyttää siltä, että tuleehan siitä hommasta jotain!

Loppuviikko me sitten kahdestaan paukuteltiin katolla, ensin laudoitettiin korotusta ja sitten vähän korjailtiin piipun ympärystää. Siinä olikin vähän tekemistä - katto ei siltä kohdalta ollut kovin taidokkaasti tehty ja vuotokohtia oli useita. Paikkauksiakin oli kokonaista viisi kerrosta! Alla olevat laudat olivat hajonneet ihan pölyksi asti - ne me päätettiin vaihtaa, vaikka muuten yritetäänkin soveltaa Panu Kailan ohjetta, että turhan tarkka ei kannata olla.

Torstaina saatiin soitto romusetältä, että kuormuri on rikki, eikä vieläkään pääse hakemaan talkoissa kasattu romukasaa. Mutta maanantaina - tai tiistaina - lupasi tulla varmasti. Oikeastaan hyvä, koska me hoksattiin, että rannassa meillä on noin sata kiloa piikkilanka-aitaa kerällä, toinen samanlainen kerä oli vielä unohtunut aittaankin. Eli lähdettiin metsäkeikalle. Piikkilankaa löytyi metsästä todellakin reilusti ja melkoiseksi raahaamiseksi se sitten menikin, mutta saatiin me kerä lopulta pihalle asti. Mun kättä ei sitten lopulta kuitenkaan tarvinnut amputoida vaikka se vähän naarmuille menikin matkanvarrella.

Meillä tahto päivät venyä ja yhtenä iltana (vai aamuna) lopeteltiin työt 02.37. Herättiin kuitenkin reippaina seuraavana aamuna taas töihin. Laiskureiksi meitä ei kai voi millään sanoa. Toisaalta jaksaa siksi, että katto on todellakin saatava tehtyä ja toisaalta siksi, että työnteko Seluskassa on niin hauskaa. On niin mahtava tunne nähdä konkreettisesti omien käsien työnjälki, että siitä kyllä saa virtaa. Ja oli meillä kahdestaankin niin hauskaa, että välillä ei meinattu katolla pysyä.

Perjantai-iltana lähdettiin taas kaupunkiin täydentämään puuvarastoja. Takaisin tultiin lauantaina, ensin oltiin kuitenkin käyty vakoilukierros Turkansaaressa. Vaikka ei päästykään tuulimyllyn sisälle, saatiin kuitenkin monta hyvää ideaa ja ajatusta omaa remppaa varten esim. kauniit puiset vesikourut. Turkansaaressahan on melkolailla samanlainen talo, mitä meidänkin, joten sitä käytiin myös vilkuileen sillä silmällä..

Kun tultiin Seluskaan alotettiin työt heti. Minä olin välillä katolla ja välillä maalailin puohin ikkunanpuitteita ja räystäslautoja. Sunnuntaina saatiin laitettua tuulimyllyaittaan puhtaanvalkoiset ovenkarmit ja ikkunanpuitteet takaisin. Kylläpäs tuli komia aitta! Nyt vielä kulmalaudoitus, niin eka aitta ois ihan kokonaan valmis. Tai no, pitäähän sitä varmaan nostaa ja muuta sellaista. Mutta se on sitten tulevaisuuden juttuja. Sitten kun ei kaikki muu on valmista, eli aika pian :)

Saatiin sunnuntaina korotus ja piipun ympärystä aika hyvälle mallille. Päästään varmaan seuraavana viikonloppuna jo huopien kimppuun!

sunnuntaina, heinäkuuta 09, 2006

Yllätysvieraita Seluskassa

Vietettiin pitkä viikonloppu Lamun maisemissa perheen kanssa eli oltiin vähän lomalla remonttihommista. Ei kuitenkaan raskittu ajella sunnuntaina suoraan kotiin vaan koukattiin Seluskan kautta. Koko viikonlopun oli niin lämmintä, että ajateltiin kukkien jo kaipaavan kastelua.

Meitä odottelikin Seluskassa melkoinen yllätys. Minä rupesin kastelemaan kukkasia ja muita vihreitä kasvatteja. Sampo bongasi sillä aikaa saunasta pikkulinnun. Tutkittiin kotosalla netistä lintuja ja pikkuinen saunoja saattoi olla punavarpunen.

Sampo jäi hätistelemään lintua pois saunasta ja minä lähdin navetan taakse kastelemaan yrttipenkkejä. Ensin kuitenkin hipsin vessaan. Siellä jo kuulin räminää ja ajattelin, että Sampo meni navettaan kolistelemaan. Tulin veskistä ja menin yrttipenkeille. Kuulin taas epämääräistä ääntä selän takaa ja käännyin katsomaan... minua tuijotti siinä kolme isoa lammasta! Hui! Säihkähdin aika mukavasti. Näyttivät vähän epäröivän ja yksi tömisteli etujalkojaankin vähän äkäisen näköisenä. Katsoin parhaaksi poistua takavasemmalle. Samalla huusin Sampoa niin, että varmaan kuului kirkonkylällä asti. Lampaat tulivat perässä määkien. Hurjaa maalaiselämää!!

Alettiin selvittelmään lampaiden kotipaikkaa ja kyllähän se lopulta selvisikin, kun oli paria naapuria jututettu. Houkuteltiin väliaikaisesti lampaat meidän navetan karsinaan, apuna oli kauravati. Sieltä sitten kolme karkuria haettiin takaisin pienen hetken päästä. Kylläpäs oli hauskaa sattuma ja oikeastaan ihan kiva pikku piristys kesäiseen sunnuntai-iltaan.

torstaina, heinäkuuta 06, 2006

Maalari maalasi taloa..

Heti kun talkoista selvittiin niin jatkettiin Sampon kanssa maalausurakkaa - eli siis jo sunnuntai-iltana. Minä en ollut oikein päivällä ehtinyt pensselin varteen keittötouhujen takia. Oli ihan kiva maalailla ilta-auringossa. Muutama hyttynen oli kyllä kaverina, mutta ei se paljon haitannut.

Sampo lähti maanantaiaamuna ajelemaan töihin ja minä jäin maalaamaan. Oli todella kuuma päivä ja tuli kyllä kunnolla hiki tikkaiden ja maalipönttöjen raahaamisesta. En ois oikein malttanut taukojakaan pitää, mutta piti välillä tiskata ja kastella kukkaset ja muut viherrykset. Uusi tulokas, OP, on jo ihan täysin virkistynyt ja kasvaa kovaa vauhtia :)

Jäin vielä tiistaisikin maalaileen. Sampo tuli töiden jälkeen rautakaupan kautta mua hakemaan. Menihän siinä kuitenkin yli kymmeneen ennen kuin päästiin lähtemään. Tässä vaiheessa oli puohi melkein kokonaan etupuolelta maalattu ja vain muutama ylin hirsi maalia vaikka takaseinässä. Niin ja sitten toinen pääty, joka näkyy vähän lantalan katon yli.

Keskiviikkona otin aamulla kyytiin velipojan ja hurautettiin maalaamaan puohi loppuun. Hienosti me se saatiinkin yhdessä maalattua. Uskallettiin jopa sinne lantalan katolle kivuta ja kun varovaisesti liikuttiin niin saatiin toinen päätykin maaliin.

vaikka jo olin ajatellut jääväni viettämään city-lomapäivän. Perillä otin harjan kauniiseen käteen ja harjasin vilja-aitan. Siinä olikin harjaamista - aitta on arvioitu olevan 1700-luvulta, joten siihen oli ehtinyt kasvaa vähän jäkälää ja sammaltakin melkoisesti. Harjaamisessa ei mennytkään niin kauan kun olin ajatellut, joten kipaisin vielä maalipöntön, pensselit ja sorkkaraudan navetasta. IrrottelinUrakka vaan jatkuu eli torstaiaamuna lähdin vielä Seluskaan ensin ikkunanpuitteet ja ovenkarmit ja aloin sitten maalaaman etuseinää. Pidin aika ripeää tahtia ja sain kuin sainkin koko seinän maalattua! Hyvä, urakan loppu jo häämöttää. Ja niin myös maalipöntön pohja. Melko varmasti maali riittää vielä kolmeen viimeiseen seinään, mutta sen jälkeen se kyllä loppunee. Sehän kyllä riittääkin hyvin, koska navettaa ja taloa ei vielä ole tarkoituskaan maalata.

Kuvasta näkyy, miten suuri ero on vanhalla seinän värillä ja uudella maalipinnalla. Kyllä aitat on nyt ihan eri näköiset!

Viikonlopuksi lähdetään muualle mökkeilemään perheen kanssa, joten on pakkoloma tiedossa :) Onhan se välillä hyvä pitää vähän taukoakin näistä remppa- ja maalaushommista. Jaksaa sitten taas ensi viikon täysillä tehdä töitä.

Mulla oli yhtenä päivänä maalauskaverikin. Tuon ötökän ois voinu melkein lisätä talkoiden lintubongauslistaan, oli se sen verran suuri!

tiistaina, heinäkuuta 04, 2006

Talkoot Seluskassa 1.-2.7.2006



Lauantai aamuna yhdeksältä koitti siis h-hetki eli meidän ekat viralliset talkoot alkoivat. Ennen sitä piti kuitenkin puuhata vielä kaikenlaista, joten lähdettiin Seluskaan jo perjantaina. Perinteiseen tyyliin auto oli täynnä tavaraa ja koukattiin vielä rautakaupan kauttakin. Nyt tuli kyllä virallinen kisaennätys Zorron kuormassa - kuten kuvasta näkyy, paljon ei olisi enää muuta kyytiin mahtunutkaan!

Ennen talkoovieraiden saapumista piti siis saada vielä jotain pientä aikaiseksi eli työvaatteet vaan päälle ja hommiin. Niitettiin autopaikat ja pihaa, siivottiin kamari, laitettiin kaikki ruuat ja muut keittiövälineet paikalleen, tehtiin työlista... Illalla käytiin vielä saunassa ja sitten kaikki oli valmista talkoita varten. Vaikka meillä olikin monta listaa muistettavista asioista, ei ihan kaikkea oltu etukäteen hoksittu miettiä - pirtin pöydälle ei ollut liinaa. Äkkiä kuitenkin improvisoitiin vanhoista lakanoista pirtin pöydälle kiva kesäinen pöytäliina. Eiköhän siinä kelpaa talkooväen tankata!

Kaikenkaikkiaan 11 oli ilmoittautunut (tai kiristetty mukaan) talkoisiin, joten odotettavissa oli toivottavasti tehokasta touhua ja mukavaa yhdessäoloa. Perjantai-iltana vielä pidettiin peukkuja, että säät suosisivat meitä.

Lauantai 1.7.

Ensimmäinen talkoopäivä alkoi klo 9.00 aamukahveilla. Ketään ei tosin tullut paikalle juuri yhdeksäksi :) mutta melko pian sen jälkeen. Ensin tulivat Antti, Jussi ja Jarkko, heti perässä Satu ja Jukka. Mikko-setäkin laittoi tekstaria, että kohta ollaan perillä. Kahvittelun jälkeen porukka vaan työnjaolle. Näiden talkoiden pääasiallinen tarkoitushan oli keittää punamultamaalia ja maalata sitten sillä aitat; rannan puolelta tuulimyllyaitta, iso aitta pihalla eli puohi ja sitten vilja-aitta tien varrelta, jos maalia vielä riittää. Keittämiseen menee kuitenkin aika kauan, joten puuhalistalta löytyi sitten kaikkea muuta kivaa tekemistä. Antti on keittänyt punamultamaalia ennenkin, joten Antista tuli maalimestari. Muut lähtivät sekalaisiin hommiin.


Satu ja Jukka toivat meille adoptoitavaksi 'pienen' omenapuun. Minä odottelin risua, jossa kasvaa muutama lehti - ihan kuin meidän vaahtera. Mutta takakontistahan ilmestyi ihan kunnon puu! Etsittiin sille Satun kanssa hyvä kasvupaikka ja istutettiin jo lämpimästä kyydistä vähän nuutunut OP lähelle viinimarjapensaita. Saatiin myös minttua, joka kuulemma leviää helposti. No, jospa se korvaisi kaikki meidän nokkoset :) Mintulle löytyi koti navetan takaa. Kun tärkeimmät asiat oli saatu hoidettua alettiin pesämään uusia perunoita kalakeittoa varten - ei niitä ollutkaan kuin 3 kg. Riittääköhän kaikille?

Punamultamaalin keittämistä varten oli tynnyriin laskettu valmiiksi 130 litraa vettä. Sampo laittoi tynnyrin alle tulen jo ennen yhdeksää. Kun vesi oli lämminnyt tarpeeksi, sekoitettiin joukkoon 6 kg rautasulfaattia. Lämmiteltiin lisää ja sitten kaadettiin soppaan 12 kg vehnäjauhoja, jotka oli sekoitettu 20 litraan kylmää vettä. Nyt keitosta sai sekoitella ahkeraan. Kun velli oli tarpeeksi kauan ollut kiehumispisteessä (2-3 tuntia) lisättiin 25 kg punamultaa. Lopuksi laitettiin makua antamaan 200 g suolaa - näin maali säilyy n. parisen viikkoa. Maali saatiin valmiiksi iltapäivästä ja jätettiin jäähtymään. Testitikulla saattoi kokeilla, joko maali on valmista. Jos kuivuneesta maalista ei irtoa pyyhkäistessä mitään, on maali valmista. Lämpimänä punamultamaali on aika vetelää ja jäähtyessään paksunee ja muuttuu hyytelömäiseksi. Valmista maalia tuli n. 200 litraa - eiköhän siinä ole tarpeeksi maalailtavaa isommallekin porukalle. Keittäminen onnistui hyvin, kiitos maalimestarille.

Maali siis odotteli jäähtymistä seuraavaan päivään, ja lauantai kului muissa töissä. Navetan vintiltä purettiin hormi, kannettiin vanhat metalliromut pihalle odottamaan keräystä, niitettiin aittojen ja navetan ympärystät, harjattiin aitat puhtaaksi maalausta varten sekä irroteltiin ovien ja ikkunoiden karmit, rakennettiin maalaustellingit ja kaikenlaista muutakin kuten saunaveden ja -puiden kantoa . Puolenpäivän aikaan saapuivat Sari ja Seppo, Onni ja Helmi tientenkin myös sekä Jape. Kaikille riitti ruokaa ja syömisen jälkeen olikin hyvä jatkaa töitä isommalla porukalla.

Maalaustelineistä tulikin aika hulppeat. Ne rakennettiin Mikon antamien ohjeiden mukaan, poikien piti silti vähän testailla, että kestävätkö varmasti. Hyvinhän ne kesti ja hyvä niiden päältä on varmasti maalaillakin. Minäkin niille varmaan kiipeän pensselin kanssa, jos eivät talkoolaiset saa sunnuntaina kaikkea maalia sudittua.

Lauantai oli oikein hyvä talkoopäivä. Töiden lomassa ehdittiin bongata lintujakin ja laittaa malliksi vähän heinää seipäälle á la Satu ja Piia. Pikkusen kyllä jäi eka seipäällinen vajaaksi, mutta toinen onnistui jo paljon paremmin. Satu ja Sari taiteilivat myös kauniit kukkaseppeleet kaikille naisille. Rankan työpäivän jälkeen maistui talkoolaisille ruokakin hyvin, onneksi sitä oli ihan riittämiin. Salaatti meinasi unohtua, mutta onneksi jotain vihreää sain silputtua kuppiin ennen kuin muut ruuat oli jo syöty. Saakohan jo kohta omalta maalta salaatit?

Meitä helli koko päivän upea kesäsää, aurinko paistoi ja oli lämmintä. Seluskaan jäi ensimmäistä kertaa yövieraitakin. Jape uskaltautui nukkumaan sisällä ja Satu ja Jukka pystyttivät heinäseipäiden viereen teltan. Varoteltiin kyllä, että yöaikaan pihalla kuuluu kaikenlaisia ääniä, mutta rohkeat sankarit valitsivat silti ulkomajoituksen. Luvattiin kyllä, että telttailijat saavat kömpiä yöllä sisälle, jos siltä tuntuu.

Kun oli työt saatu tältä päivältä päätökseen ja odoteltiin saunan lämpiämistä, otettiin erä Mölkkyä. Antti kirjoitteli vieraskirjaan, mutta muut ottivat kapulan kauniiseen käteen ja alkoivat viskomaan. Alakautta. Kohteliaana isäntänä Sampo tippui ensimmäisenä pois pelistä. Tasaisen ja jännittävän kisan voitti lopulta Jussi. Saunakin oli jo lämmin ja vedetkin oli kannettu jo aikaisemmin päivällä eli ei muuta kuin saunaan. Ensin menivät ne, jotka eivät jääneet yöksi asti. Yhteensä kolme porukkaa kävi saunomassa ja hyvin riitti löylyt ja lämmin vesikin. Saatiin kovasti kehuja leppoisista ja hyvistä löylyistä, kiva!

Kun kaikki olivat saunoneet oli jo pikkuisen iltapalan nälkä eli paistettiin nuotiolla makkarat ja maissia. Nami. Sitten vaan nukkumaan ja keräämään voimia uuteen talkoopäivään. Herätyskello laitettiin soimaan jo kahdeksalta.





Sunnuntai 2.7.

Kahdeksalta ylös ja aamupalan laittoon. Kaikki yövieraat jaksoivat reippaana nousta ylös ja nautiskeltiin aamupalaa aurinkoisessa pirtissä. Yhdeksän aikaan saatiin lisäapuja pullavuoren hävittämiseen eli Jussi ja Antti tulivat pirteinä toiseen talkoopäivään. Myös Mikko-setä köryytteli Mieluskylältä ja oli tällä kertaa saanut houkuteltua mukaansa myös Pasin ja Juuson. Kiva!

Aamupalan jälkeen lähdettiin heti tutkimaan maalitilannetta. Aika lämmintä oli vielä keitos, mutta muuten näytti hyvältä. Ei muuta kuin maalaamaan! Urakka aloitettiin tuulimyllyaitasta. Tellingit joutuivat todelliseen testiin heti aamutuimaan. Pensseleitä oli reilusti, niitä oltiin saatu lainaan punamultamaalikonkareilta eli Antilta ja Jussilta. Samasta paikastahan oli myös tynnyri lainassa.

Sunnuntaipäivä oli vähintään yhtä lämmin, jos ei jopa lämpimämpikin, kuin lauantai. Talkooporukalla oli siis kohtuullisen hikiset oltavat. Kaikki ahersivat kovasti, suurin osa porukasta maalauspuuhissa. Mikko teki uusia karmeja aittojen ikkuinoihin kun vanhat olivat jo aika huonossa kunnossa. Antti puuhasteli meille hyvän maalikauhan ja mini-sorkkaraudan huopanaulojen irroittamiseen. Molemmat syntyivät romumetallikasan antimista.. kierrätys kunniaan! Juusokin oli tosi ahkera ja teki heinätöitä ulkona ja sisällä, harjasi aittoja, kantoi puita ja kaikkea muutakin, mitä vaan käskettiin.

Tänään herkuteltiin aamupäivällä perinteisellä talkooruualla eli hernekeitolla. Pannarin sijaan oli lättyjä yksi per talkoolainen - enempää ei emännät jaksaneet käryyttää! Kattila syötiin tyhjäksi. Vähän yritettiin jo vihjaista, että sunnuntaina saa lopetella työt aikaisemminkin, jos ahertaminen jo maistuu puulta - vai pitäiskö sanoa punamullalta - mutta kaikki painuivat hommiin pienen lepohetken jälkeen. Vähän jo kai alkoi työnteko painaa jäsenissä..

Sunnuntaina saatiin koko tuulimyllyaitta maalattua ja puohista pääty ja pitkää seinustaakin melko paljon. Hyvää työtä ja hyvää maalia. Patisteltiin kaikkia talkoolaisia kirjoittamaan vieraskirjaan pikku muisto. Anttihan eilen jo runoili monta sivullista!

Iltapäiväruuaksi oli sekalainen satsi vähän kaikkea. Oli melko tuulista, joten ei viitsitty viritellä nuotiota vaan pihan keskelle kannettiin meidän supersähkögrilli. Vähän kyllä arvelutti, että saako sillä makkarat edes lämpimiksi. Mutta kyllähän ne siinä lopulta ihan hyvin grillautuivat - lieko sitten auringonpaisteessa :) Ruuan päätteksi suoritettiin arvonta - eilenhän me Sampon kanssa luvattiin, että kaikki talkoolaiset osallistuvat arvontaan, jossa voi voittaa jotain kerrassaan upeaa. Virallisen talkooarvonnan voittajaksi onnetar valitsi Jukan. (Voittajaan otetaan lähiaikoina yhteyttä palkinnon tiimoilta.) Vähän me kyllä miettiin, että oliko tämä järjestetty juttu - Satu nimittäin kirjoitti nimilaput. Ettei vain olisi lukenut kaikissa 'Jukka' :)

Puuhalistalta saatiin viivattua lähes kaikki tehtävät tehdyksi! Upeaa, lopputulos ylitti kyllä meidän arvailut. Olipas hyvä porukka. Lintubongauslistaankin kertyi kohtuullinen otos Seluskan linnustosta haarpääskystä joutseneen.

Kun kaikki talkoolaiset olivat lähteneet ja loput ruuat puolipakolla laitettu viimeisten lähtijöiden kyytiin, lähdettiin me Sampon kanssa maalaamaan. Illalla sitten vielä saunaan siideripullon kanssa :) Olipahan mahtava viikonloppu!

Ei voi muuta kuin lähettää lämpimät kiitokset koko talkooporukalle hyvästä työstä ja kivasta viikonlopusta! Toivottavasti voidaan ottaa joskus uusiksi.