maanantaina, syyskuuta 11, 2006

Puolivälissä

Seluskassa 9.-10.9.

Lauantaina ajelin Seluskaan Jäälin kautta ja jätin Sampon sinne messuamaan Herbertin kanssa. Itse siis jatkoin Seluskaan asti. Vähän ripsi tuulilasiin vettä, mutta ei se vauhtia hidastanut. Sampo viettäisi päivän Jäälissä ja minun tehtävä oli sillä aikaa saada kattohomma siihen malliin, että siitä olisi hyvä jatkaa kunhan Samponkin neljän jälkeen katolle ehtisi. Eli siis loppujen huoparimojen poisto ja mahdollisesti lahonneiden räystäs- ja harjalautojen poisto olivat minulla edessä.

Vesisade kuitenkin vähän hidasti tahtia lopulta, kun ei voinut ihan vapaasti vetää katolta vanhoja huopia pois. Tuuli oli myös todella hurja, piposta sai pitää välillä kaksin käsin kiinni. Iltapäivää kohti taivas kuitenkin selkiintyi ja sain kuin sainkin kaikki kolmiorimat (siis tältä puolelta kattoa) irrotettua ja niistä huopanaulatkin. Olin juuri sorkkaraudan kanssa päässyt lahojen harjalautojen kimppuun, kun Herberttiherrat saapuivat ja karjuivat minut alas katolta .

Tankkauksen jälkeen kiivettiin katolle molemmat samalla kun hurja myrskytuuli puhalteli harmaat sadepilvet kauas pois meidän pään päältä niin että saatiin illasta vielä nauttia upeasta auringonlaskusta.

Sunnuntaina sitten saatiin paistatella upeassa auringonpaisteessa ja aamupäivä oli vielä lähes tuuletonkin. Iltaa kohden tuuli yltyi ja oli sitten jo melko kovakin kun seitsemän jälkeen suunnattiin Zorron keula kohti city-kotia. Saatiin ihan hyvin kattoa tehtyä, 5 huopaa. Enemmänkin olisi mennyt, mutta meiltä loppui (sama pää kesät talvet) huovat. Tehtiin kuitenkin täyspitkä päivä ja saatiin puohiin yläovien karmit paikalleen. Vähän vaihtelua ja olihan ne kuitenkin laitettava ennen talvea.

Laskeskeltiin, että nyt olisi n. 30 huopaa vielä laitettavana. Eli jos laittais 7 huopaa päivässä niin sehän tarkottaisi noin neljän päivän urakkaa eli kaks viikonloppua vielä. No, vähän se toki riippuu vaihdettavien lahojen lautojenkin määrästä eli välttämättä tuo 7 huopaa ei ihan realistinen ole per päivä. Mutta tavotteena on nyt seuraavien kolmen viikonlopun aikana saada pitkällinen kattoprojekti valmiiksi. Tokihan vähän myös riippuu sateidenkin määrästä. Mutta toivottavasti on sen verran kuivaa luvassa, että aikataulu pitäisi.

Ai niin.. sain lauantaina ylimääräistä sydämentykytystä kahdesta kurnuttavasta sammakosta, jotka olivat iloisesti muuttaneet meidän vesiämpäriin asumaan! Siellä ne sätki ja uiskenteli melko ahtaassa lammikossa, jonka olivat yhteistuumin vallanneet.


Vimpasta kuvasta näkee, että katon tekeminen ei ole liian helppoa ja välillä joutuu venyttämään itsensä mitä kummallisimpiin asentoihin, että varmasti osuu vasaralla naulan sijasta omaan etusormeensa!