tiistaina, huhtikuuta 24, 2007

Esimakua puurtamisesta

Seluskassa 22.4.

Sunnuntaiaamuna oli kiva herätä auringonpaisteeseen. Lintujen liverrys ei sentään tänne city-kämppään kuulunut, mutta arveltiin, että päästäisiin siitäkin nauttimaan Seluskassa. Joten pakattiin taas vanhaan malliin tila-automme täyteen tavaraa ja eikun nokka kohti rojektia.

Saatiin koko päivä nauttia ihanaakin ihanammasta auringonpaisteesta ja lintujen liverryksestä samalla kun hiki virtasi. Ensin raahattiin megaluokan pata navetan takaa omppupuitten luo. Jouduttiin ensin kankeamaan se peräkärryn kyytiin ja sitten raahattiin peräkärryllä uuteen paikkaan. Siinä kun omppupuitten luona häärättiin niin huomattiin, että pupu oli käyny kuolaamassa omppupuitakin!!! Papanoita oli läjittäin! Onneksi oli verkot puiden ympärillä.

Tuotiin tullessamme uudet ja hienot kottikärryt, kyllä niillä kelpaakin kärrätä. Sampo alkoi tyhjentämään nuotiopaikkaa tuhkasta ja minä täyttelin isoa pataa betonimurskalla, joka siis joskus oli saunan vanhaa lattiaa. Kyllä siinä sai aika monta kärryllistä kuskata, että padan sai puolilleen. Seuraavaksi sinne menee sitten multaa ja päälle kukkasia :)

Sampo kärräsi kuistin edestä isot multakasat kellarin nurkille ja minä haravoin ja poltin heinää ja roskaa. Iltapäivästä minä kiipesin katolle naputtelemaan kolmiorimoihin nauloja. Jossain vaiheessa viime kesän kattourakan aikanahan me alettiin lyömään rimoihin vain joka toinen naula (10 cm välein, kun pitäisi olla 5 cm välein) että saatiin homma tehtyä. Nyt sitten naputtelin niitä joka toisia nauloja. Vaikka sainkin pihan puolelta puoli kattoa tehtyä niin vielä jäi pellon puolelle toinen puoli naputeltavaa. Muuten ois melkein tehnyki homman loppuun, mutta naulat loppu. Ostoslistalle jatketta siis.

Naputtelun välissä kävin Sampolle olemassa painona (vaikka aika kevyt olenkin...) Sampo halusi nostaa etuoven edessä olevan betoniportaan ylös ja laittaa sen alle sepeliä ja vähän sitä nostaakin. Homma kuulosti kohtuu helpolta aluksi, mutta sitten selvisi, että betoniporras on valettu mielettömän kivenmurikan päälle... yllätys yllätys. Nostettavaa siis riitti. Saatiin kuitenkin sitä sen verran ylöspäin, että liika savilölly lähti alta pois ja sepelit tilalle.

Lopuksi vielä kerätiin peräkärryyn kuormallinen epämääräistä ja ongelmallista jätettä: vanhoja öljykanistereita ja kanistereita, joista ei oikein tiennyt mitä niissä oli, vanhoja maalipurkkeja ja kaikkea muutakin, mitä ei haluta säilyttää.

Lähdettiin kaupunkia kohden puoli kahdeksan aikaan ja aika lailla oltiin uupuneita. Pikkuhiljaa uurastamiseen tottuu -kohta sitä taas jaksaa tehdä vielä pitempää päivää ja monta päivää peräkkäin! Sen verran kuitenkin tsempattiin, että käytiin vielä padolla mutka. Vesi kohisi hurjaa vauhtia padon ylikin!

Meillä (lue: minulla) on taas hurjat suunnitelmat mitä kaikkea me ehditäänkään tänä kesänä! No, se on hyvä, että tavoitteet on korkealla niin ehkä jotain jopa sitten saadaan aikaseksi.

Jos joku viime kesän talkoovieras tätä blogia vielä uskaltaa lukea niin tiedoksi vaan, tämän kesän talkoot on jo suunniteltu ja tekemistä ei ainakaan vähempää ole kuin viime kesänäkään!